Mutta animushan…?? Blogi osa 21
Tam 30. 2010 7115av
Mutta animushan… 
Aiemmin esille tuomissani HNMKY:n avioliittoleirien aineistoissa yleensäkin sukupuolten erot nostetaan kaiken avioelämän keskipisteeksi. Mutta ne tehdään erillisiksi, eikä sisäkkäiksi, vaikka toisaalta on tehty myönnytys, että molemmille sukupuolille ominaisia puolia on kummassakin. Näitä ominaisuuksia, minun mielestäni hyvin kyseenalaisesti, - he sanovat luoduiksi eroiksi. Liian ehdoton ja liian pitkälle menevä on mm. yksi pääväittämistä: jokaisen naisen (miehen) roolin??! takana on jokin luotu taipumus, jota ympäröivä kulttuuri on muokannut. Tässä kohtaa hämmästelen suuresti sitä etteivät naiset kuitenkaan kelpaa miehille sellaisena kuin Jumala on heidät luonut. (kts. edellisessä osassa, miehen ns. kolmas tarve) Miehen ja naisen erilaisuutta käsittelevässä aineistossa käsitteiden feminiininen ja maskuliininen lisäksi käytetään myös muodissa olevia mies – animus ja nainen - anima käsitteitä. Nämä käsitteethän tulevat mm. C.G. Jungin teorioista, joissa mm. todetaan. ”Eri ihmisiä ohjaavat samantyyppiset psyykkiset voimat, joita Jung kutsui arkkityypeiksi. Hän huomasi, että ne ovat samoja eri kulttuureissa ja eri historian vaiheissa. Anima on miehen piilotajuinen naisellinen puoli ja animus puolestaan naisen miehinen puoli. Ei siis, kuten allaolevasta listasta käy ilmi, miestä ja naista selittävä teoria. Listasta on kyllä luettavissa, millaisia meidän, miehinä ja naisina tulisi olla. Kuten Jung toteaa näitä, animusta ja animaa, voi kyllä kutsua meissä kaikissa olevissa miehisiksi ja naisellisiksi piirteiksi. Mutta kyllä tämän perusteella on tehty sen sorttisia luetteloja joita minä en kyllä Jumalan piikkiin niitä voi missään tapauksessa laittaa.
Miksi ne on muokattu, ikäänkuin sukupuolta selittäväksi ”teoriaksi?”. Kuka nämä käyttäytymispiirteet on keksinyt ja mitä tarkoitusperiä niillä tavoitellaan? Miksi juuri esim. älyllinen, järjellinen, erittelevä ja jäsentelevä on animuksen, siis miehinen käyttäytymispiirre ja vastaavasti vaistonvarainen, intuitiivinen ja tunteva ovat animan, siis naisen piirteitä? Kaiken kaikkiaan nämä animan piirteet ovat animukseen verrattuna selvästi vähempiarvoisia. Tämän mukaan kyllä animus on se joka maailman ylläpitää. Mutta kyllä se vaan pohdituttaa millä kriteereillä esim. harkitseva ja punnitseva on animuksen ominaisuus. Olisikohan kuitenkin niin kuin psykologi Goldberg on sanonut, että ne mitä sanotaan femiiniinisiksi tai maskuliinisiksi, ovat vain psykologisia puolustusmekanismeja, - suojakeinoja , jotka vääristävät ja lamauttavat ihmisen tunteita ja tarpeita sekä tervettä kehitystä. Lukiessani näitä listoja minulle tulee hyvin kummallinen olo, tuntuu siltä, ettei noin voi olla, että ne ovat täysin mielivaltaisia. Ja myös kaikista päinvastaisista vakuutteluista huolimatta eräänlaiseksi loppupäätelmäksi näistä väkisin itselläni nousee, että mies on enemmän ja nainen on häntä varten - hänen alamaisensa.
Jungin mukaanhan animus on naisen piilotajuinen miehinen puoli. Mitäs tähän pitäisi sanoa, keikahtaako allaoleva kuvan ”teoria” tavoitettaan vastaan?! Väkisin herää myös kysymys, miten yksinelävä nainen tai mies toteuttaa tällä tavoin tulkittua animaansa ja animustaan?
(Miksiköhän alla olevassa taulokossa mies on piirretty kuin kivikauden mies?)
Kyselin tuossa hieman aiemmin mistä nämä ”teoriat” ovat kotoisin ja miksi niitä laaditaan? Lainaan tähän pienen pätkän, VTT Sari Roman-Lagerpetzin edelliseen blogiini, kirjoittamasta kommentista. Sari on väitöskirjassaan juuri tätä aluetta käsitellyt ja ilmeisen kattavasti asiaan perehtynyt . Namikan sukupuolia koskevan ajattelutavan taustalla on hyvin vanha patriarkaalinen ajattelutapa ja maailmankuva. Sitä on vain muokattu nykykielelle juuri mm. sellaisten amerikkalaisten konservatiivikristillisten evankelikaalisten avioliitto-opettajien kuin vaikkapa Arton mainitseman Harleyn jne. toimesta. Amerikkalaiselle evankelikaalisuudelle on tyypillistä omaksua tieteellistä käsitteistöä - mm. psykologian kieltä - ja tehdä uskonnollisesta ja tieteellisestä käsitteistöstä eräänlainen sekoitus. Ilmeisesti on ymmärretty että nykyihminen luottaa tieteelliseen terminologiaan, tilastollisiin keskimääriin ja tutkimustuloksiin, enemmän kuin siihen että jonkun asia sanotaan olevan “Jumalan tahto” tai “Jumalan luoma”. Nykyihmiseen vaikutetaan ennen kaikkea tieteellisin keinoin. Nykyihmiselle sitten kaupataan erilaisia vanhoja ennakkoluuloja, kuten esim. patriarkaalista ajattelutapaa, siten että ne on puettu “myyvälle” nykyaikaiselle kielelle.
(Kaikki Sarin kommentit ovat hyvin ansiokasta tekstiä. Jos et ole niitä lukenut käyhän läpi aikaisempia blogini osia!)
Siunausta Sinuun talveesi. - Seuraava osa viimeistään 15.2.-10 nimellä: “Hyvä on parhaan…”
Mikkeli 30.1.2010
Arto
Yllä kuva Pallas-Ounastunturin kansallispuistosta. Majassa, jota kutsutaan Montellinmajaksi, olemme käyneet kesäretkemme kahvitauolla.
Hei, Arto!
1. Tässä Jumalamme luomassa maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Nainen lienee niistä kaikkein ihmeellisin
2. Raamattu kyllä osoittaa, että miestä ei luotu naisen takia, vaan nainen miehen takia. En halua asettaa Jumalan sanaa kyseenalaiseksi.
3. Koska elämme syntiinlangenneessa maailmassa, monet asiat ovat täällä pahasti pielessä. Erään tunnetun Raamatun opettajan sanoin: “Elämme epänormaalissa maailmassa.” Näin siis Jumalan luomistahtoa ajatellen.
4. Tiedän jotain noista NMKY:n avioliitto-oppaista, mutta aika vähän. Tiedän myös, että monet ovat saaneet todellisen avun avioelämänsä ongelmiin NMKY:n avioliittoleireillä. Ilmeistä siis on, että monilla on vaikeaa, toiseilla vielä vaikeampaa.
5. Toisaalta tiedän, että onnellinen avioliitto on mahdollinen ilman avioliittoleirejä - kokemusta on, ja vaimoni vahvistaa asian. Huomenna tulee 41 v täyteen, ja yhä olemme onnellisia ja nautimme toisistamme ja elämästä. Asiaan on ainakin kaksi selitystä. Ensiksi olemme uskossa ja pidämme Raamattua elämämme auktoriteettina. Toiseksi olen nähnyt omassa lapsuus- ja nuoruusympäristössäni enimmäkseen onnellisia avioliittoja (vanhempani, isovanhempani, suuri osa muista sukulaisista). Olen siis saanut mallin elinikäisestä liitosta, jossa aviopuolisot kunnioittivat ja rakastivat toisiaan - ja myös uskalisivat näyttää sen!
Kiitos Arto tämän selkeästä esille tuomisesta!
Paitsi Jungilta, tuo malli tulee pitkälti jo Aristoteleeltä. Muutama huomio siitä, mitä Raamattu sanoo näistä luonnollisuuksista.
Luomiskertomus oli UT:n kirjoittajille, Paavalille ja myös Jeesukselle itselleen, jotain johon he palasivat silloin kun kyse oli miehen ja naisen suhteesta. Jeesus ensimmäistä kertaa sitten Raamatun alkulehtien muistuttaa siitä, mikä Jumalan alkuperäinen tahto olikaan: yhden lihan liitto. Luomiskertomus kuvaa sen täysin tasa-arvoisena suhteena miehen ja naisen välillä. Samallahan tässä luotiin ensimmäinen ihmisyhteisö! Jumala antoi heille täysin saman ja yhteisen tehtävä, ja loi naisen miehelle avuksi (ezer). Tätä sanaa VT:ssä käytetään nimenomaan Jumalasta ja vahvoista sotapäälliköistä, jotka tulevat avuksi heikommalle! Kyse ei ole pikkuapulaisesta, jollaiseksi konservatiivit sanan tulkitsevat. Hepreassa sanaan ezer (siis apu) liittyy vielä toinen sana kenegdo, joka merkitsee vertaista. Siis nainen on miehelle vertainen apu, ei ylivoimainen eikä vähempiarvoinen.
Entisenä ja vähän nykyisenäkin ekonomistina olen pohtinut paljon sukupuolten roolia taloudellisessa kehityksessä globaalisti. Minusta on mielenkiintoista miten napakasti lankeemuksen seuraukset, niin kuin Jumala ne naiselle ja miehelle ilmoittaa (1 Moos 3:16-17), kuvaavat maailmaamme yhä tänään. Samalla tavalla ne kuvasivat VT:nkin maailmaa: Nainen kääntyy miehen puoleen (turvaa hakien hänestä Jumalan sijaan). Siitä seuraa varsin luontevasti, että mies hallitsee häntä. Ja mies on otsansa hiessä kilpailemassa ja elantoa hankkimassa, ja naisen synnytykset ovat monet ja siihen liittyvät vaivat. Näinkin tuon naisia koskevan kohdan voi hepreasta kääntää.
Langenneen miehen ensimmäinen teko on nimetä tasaveroiseksi luotu kumppaninsa hänen seksuaalisuutensa tai tarkemmin äitiyden roolin mukaan Eevaksi, kaiken elävän äidiksi (1 Moos 3:20). Siitä lähtien naisen arvo on määräytynyt poikalasten määrän, äitiyden ja seksuaalisuuden mukaan tavalla tai toisella. Tämä on lankeemuksen seurausta, josta meidät pelastaakseen Jeesus kuoli ristillä! Jumala lähetti Poikansa, jotta meillä olisi uudelleen yhteys Häneen ja keskenämme.. siis myös sukupuolten välillä. On niin hirveän surullista, että kristityt ohjaavat ja sitovat ihmisiä lankeemuksen seurauksiin sen sijaan että vapauttaisivat heitä niistä.
Mitä Jeesukseen tuli, hän kannusti naisia juuri siihen mitä tämä kuvaamasi opetus pitää vähintäänkin epäfeminiinisenä, jos nyt ei ihan epäluonnollisina. Hän kannusti naisia oppimaan (Maria istui rabbin jalkojen juurella, mitä sanontaa käytettiin vain rabbien miespuolisista oppilaista). Hän kävi heidän kanssaan teologisia keskusteluja (esim. samarialainen nainen kaivolla). Hän kannusti ja vaati heiltä aloitteellisuutta ja kehui heitä siitä (Mark. 7:25- , Mark 5:25-). Hän kyseenalaisti naisen arvostamisen hänen sukupuolisuutensa tai sanoisiko sukupuolierojen perusteella ja toi tilalle toisia arvostuksia (esim. Luuk 11:27-28.. jossa ’niin’ on tarkemmin ’mieluumminkin’). Hän haastoi miesten keskinäisen kilpailun paremmista paikoista. Hän sanoi selkeästi, että teidän keskuudessani, ei pidä ketään kutsuman Isäksi, Opettajaksi, jne. Hän opetti nimenomaan miespuolisille opetuslapsille jatkuvasti sitä, miten sen ajan kulttuurin patriarkaaliset arvot eivät päde Jumalan valtakunnassa. Jos vähän tuntee tätä kunnia-häpeä-kulttuuria niin Jeesuksen puheet (mm. Vuorisaarna) haastavat juuri nämä miehiset arvot, jatkuvasti ja toistuvasti. Nykyinen kristillinen avioliitto-opetus opettaa ja suuntaa huomion aivan päinvastaiseen suuntaan! Se tekee naisesta hengellisen lapsen ja miehestä hengellisen aikuisen: vain aikuisella voi olla joitain animuksen ominaisuuksia, kuten päämäärätietoisuus tai periaatteista ohjautuvuus.
Patti Ricotta, jonka kanssa näitä olen opettanut Ugandassa kuvaa tilannetta usein seuran suuntaisesti. Kun Jumala loi naisen (samasta materiasta kuin mies, eli miehestä) miehen nukkuessa, niin mikä oli miehen ensimmäinen reaktio? Sanoiko mies: ’vau tässä se on, erilainen kuin minä, minua täydentävä, vau sillä on erilaisia ruumiinosia kuin minulla, onpa kaunis! Hän tulee täyttämään kaikki seksuaaliset tarpeeni.’ Näin sanoisi kaiketi HMNKY:n luonnollinen mies. Ei mies sanoi: ’Tässä se on! Luu minun luustani ja liha minun lihastani!’ Mies näki alastomassa naisessa samankaltaisuuden, vertaisen kumppanin, vihdoinkin! Hän näki toisen IHMISEN, ihmisen jolla oli samanlainen iho, ilman karvoja tai suomuja. Hän näki ihmisen joka oli luuston rakenteeltaan samanlainen kuin hän. Nainen ei esimerkiksi madellut maassa tai kontannut tai lentänyt ilmassa tms. ’ Tämä loi yhteyden erilaisten välille. Yhteisen ihmisyyden näkeminen ja arvostaminen. Samalla tavalla Jumala, kun hän haluaa luoda yhteyttä ihmisten kanssa, kertoo heille, että ihminen oli Jumalan kuva, hänen oma kuva. Tämä oli ainoa mitä hän luomiskertomuksessa kertoo itsestään luomalleen ihmiselle!! Hän luo intiimiyden korostamalla samankaltaisuutta. Olisihan Jumala voinut sanoa heille: ’minä olen kaikkivaltias, te tottelette minua, olen teidän johtaja, ja teidän yläpuolellanne’, mutta ei mitään sellaista. Ei tässä kohtaa!
Patriarkaalinen malli, jonka lähitaustoja Sari kuvaa hienosti, ei todellakaan ole Jumalan tahto tai luomisteko. Se kyllä on ollut toimiva osa institutionaalista mieskeskeistä kirkkoa, jossa ei ole ollut tilaa Pyhälle Hengelle, eikä maallikoille, naisille tai tavallisille miehillekään. Historioitsija Scott Bartchy määrittelee patriarkaalisuuden harvojen miesten ylivaltana muihin miehiin ja naisiin nähden. Nämä mallit alistavat ja orjuuttavat miehiä, niin kuin Arto on tässä blogissa erinomaisesti tuonut esille. Surullisinta on, että ne rikkovat mahdollisuuden kristilliseen yhteisöllisyyteen, jossa miehet ja naiset siviilisäätyyn katsomatta voisivat olla hedelmällisiä Jumalan valtakunnassa ja todistajia jostain toisenlaisesta sovinnosta ja yhteydestä kuin mitä maailma voi tarjota.
Hei,
Kiitos taas hyvästä blogikirjoituksesta! Ja oli kiinnostavaa lukea näitä kommentteja!
Raamatun auktoriteetti, josta V.A. Halonen yllä kirjoitti, on mielenkiintoinen asia. Raamatun auktoriteettiin vetoaminen on ollut satojen vuosien ajan keskeinen vallankäytön väline kristillisissä yhteisöissä. Siihen vedoten on tehty yhtä ja toista, esimerkiksi perusteltu orjuutta ja naisten sulkemista ulos niiden ihmisten joukosta, joiden on katsottu pystyvän tulkitsemaan sitä mitä Raamattu “oikeasti” tarkoitaa.
Toki me kaikki kristityt, niin kuin minä, haluamme tukeutua Raamatun auktoriteettiin. Raamatun auktoriteetti on kuitenkin harmillisen pitkään ollut alue, josta naisten ääni on puuttunut. Naisten näkemyksiä raamatullisuudesta, Jumalan tahdosta, ja siitä mitä Jumala Raamatun kautta meille tahtoo sanoa, ei ole otettu vakavasti, ainakaan yhtä vakavasti kuin miesten. Ja ilmeistä on ettei kaikkien miestenkään näkemyksiä Raamatusta ole otettu vakavasti vaan nimenomaan tietynlaisten, patrirkaalisesti ajattelevien miesten. Voi siis sanoa että nimenomaan patriarkaalisesti ajattelevien miesten - ei siis kaikkien miesten - näkemykset raamatullisuudsta ovat pitkään hallinneet sitä, mitä pidetään raamatullisuutena. Yksipuolista ja syrjivää eikö totta? Ja kuitenkin, eikö Jumala tarkoittanut Raamatun kaikille kristityille?
Itse uskon että Raamatun sana tulee monipuolisesti esiin siellä missä sekä miesten että naisten - ja sekä mustien että valkoisten - näkemykset Raamatusta otetaan vakavasti. Raamattua ei tulisi lukea vain patriarkaalisten silmälasien läpi ja naisten äänen uls sulkevan tulkintatradition kautta. Esimerkiksi Anne Mikkolan (jonka kommentti on yllä) ajatukset tuovat esiin sen, mitä Raamattu voi meille opettaa silloin kun sitä ei lueta patriarkaalisten silmälasien läpi.