Miesten töistä – miesten leikkejä
Koska ”miehisyydellä,” sellaisena kuin aikaisemmin , ei tänään ole mitään käyttöä, niin uutta miehisten harrastusten ja asioiden maailmaa luodaan epätoivoisesti uudeksi. Tästä elämänvaiheesta, jota itse elän, katsottuna tuntuu aivan käsittämättömiltä kaikki ne ns. elämys- ja seikkailuleikit, joita miehet nykyisin aivan tosissaan harrastavat. – On ”sotia” värikuulilla ja uusia mitä ihmeellisimpiä täysin lasten leikeiltä vaikuttavia urheilulajeja, - joista on tullut jopa olympialajeja. Mitä miehet (pojat) haluavat todistaa esim. benjihypyillä. Onko tämä nykyaikainen, meidän kulttuurinomainen ”initaatiomeno” . Tästä voi tulla kyllä kilpailu, joka saattaa päättyä pian koska naiset ”hiihtävät jo kannassa kiinni.” Tästäkö syystä niin miehet, kuin monet naisetkin haluavat pitää sukupuolet juoksuhaudoissa ikään kuin asemasodassa, ei kenenkään maa välillään.
Naiset on pidettävä takana keinolla millä hyvänsä, tältä vaikuttaa kun aikaamme seuraa. Itselläni on kuitenkin vahvistunut ajatus, etteivät mitkään ”konstit” meitä miehiä auta. Tarkoitan tällä sitä, että yrittäisimme rakentaa tämän ”miesten maailman”, roolin ja tehtävän uudelleen. Siitä tulisi enintään rakennelma, joku uusi stereotyyppi, siis tehty, jota kukaan ei oikeasti ole. Mielestäni ainoa vaihtoehto on, kuten Paasikivi aikoinaan sanoi, tosiasioiden tunnustaminen, - todellisuuden tajuaminen, siis sen jossa tänään elämme. On täysin lapsellista mennä kehittelemään erilaisia miesten leikkejä ja pelejä, kun meillä on käynnissä aivan oikea peli, jossa on miehen (ihmisen) kokoinen paikka tyhjänä. Tämä on itse kunkin lähin ympäristö mm. perhe ja koti, joko lapsineen tai ilman. Miehelle, joka haikailet menetetyn vallan perään, voisi sanoa, mitä enemmän otat osaa perheen asioihin, - siis myös kotitöihin, sitä enemmän saat myös valtaa perheen asioihin. Eräs miespuolinen perhetyön asiantuntija totesi eräässä radio-ohjelmassa lastenhoidosta puhuttaessa, että vain imettäminen ei onnistu mieheltä.
”Mihin naiset miestä nykypäivänä tarvitsevat?
Kysymys Anttolan Miesten Messuilla: ”Mihin naiset miestä nykypäivänä tarvitsevat?
-
Kaikki palvelut ovat nykyään hankittavissa markkinoilta/palvelujen tuottajilta. Mikäli kysymys otetaan sellaisenaan, vastaus voisi olla, - ei mihinkään. Mutta kysymys herättää ainakin itselleni aiheen lisäkysymyksiin. Onko miehen ja naisen suhde ensisijaisesti naisen tarpeiden täyttämistä ja niin että me miehet toteutamme ne käytännössä . Olemmeko eräänlaisia huoltomiehiä, sulakkeen vaihtajia, niitä jotka poraavat reiät taulujen pidikkeille ja asentaa verhotangot yms. Jos näin on, palvelujen tuottajat ovat vieneet meiltä miehisyyden toteuttamisen välineet? Voisi kyllä myös ajatella, että onpa hyvä kun löytynyt yrittäjiä, jotka hoitavat nämä aika tylsät hommat. Kysymys oli esitetty kirjallisena emmekä saaneet sen esittäjältä täsmennystä, mutta ilmeisen tosissaan se oli laadittu. Kun tällainen on totta jonkun miehen kohdalla se voi olla jopa ”elämän ja kuoleman” kysymys, koska olemassaolon oikeutus on sidottu siihen, että mies on tarpeellinen vain tekemisen kautta.
Miehen ”rooliin” suorittaja on siis hankittavissa markkinoilta - se on hyvä. Tämän, jos minkä, pitäisi havahduttaa meidät miehet tajuamaan itsemme paljon, - paljon enemmäksi, kuin ahtaat roolimme ikinä mahdollistaa. Mikäli emme tätä tajua, muussa tapauksessa olemme koska tahansa korvattavissa jollakin toiselle, tai tarpeettomana pois heitettävä. Ainakin niillä, jotka elävät avioliitossa tämä uhka konkretisoituu, viimeistään siinä vaiheessa kun liitto on ns. ”tyhjän pesän” vaiheessa.
Haluan tähän loppuun lisätä Ratas-toiminnan kautta tutuksi tulleen Nina K. Hyttisen ajatuksen. Tässä hän muutamalla rivillä pelkistää mistä on kysymys kun sukupuolet pyritään määrittelemään rooleistaan käsin. Kiitos Nina!
On tosi tärkeää, että tasa-arvokysymyksissä tunnistetaan myös miesten ahdas sukupuolirooli. Vielä pari huomiota tähän: - Nainen on alistettu sukupuolena (kollektiivinen alistaminen), mies yksilönä. - Jos identiteetti ajatellaan jakautuvan henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen identiteettiin (H. Tajfel), naisen henkilökohtainen identiteetti on vahvempi, miehellä sosiaalinen identiteetti. Tämä suomeksi: naisen itsetunto sukupuolena on heikompi, joten nainen rakentaa itsetuntonsa yksilöllisten ominaisuuksiensa kautta. Mies sukupuolena on arvostetumpi, joten miehen itsetunto pyrkii rakentumaan stereotyyppisen maskuliinisuuden mukaan. Jos mies ei tässä pärjää, hänen itsetuntonsa voi olla vaarassa. Sukupuolten erilaisista arvostuksista seuraa se, että naisella on laajempi liikkumavara sukupuolena (ei ole tarvetta samastua halveksittuun sukupuoleen), miehellä taas on arvostusmielessä tarvetta samastua omaan sukupuoleensa. Tällaisia ajatuksia Terveisin Nina Mikkeli 22.11.-09 Seuraava osa 7.12.-09 mennessä Arto Ps. Kuvassa oleva purjelaiva ei mitenkään liity elämääni, mutta kun sellaisen näen, kuvana tai merellä, koen hyvin vahvasti positiivisen haikeuden, - haluaisin olla siinä mukana. Tämä koskee nimenomaan suuria purjelaivoja, ei pikkuveneitä. Olen syntynyt keskellä Suomea eikä siellä tällaisia nähnyt, eli on kyse muusta kuin lapsuuden nostalgisista muistoista.
Kiitos kirjoituksesta!
Itsekin olen usein kuullut tuon kriittisen kysymyksen “mihin naiset enää miehiä tarvitsevat!?”. Kysymys on usein esitetty sellaisten miesten - joskus myös naisten - toimesta, joiden mukaan tasa-arvo on nykyaikana mennyt “liian pitkälle”.
Isoäitini sukupolven ihmiset kauhistelivat usein sukupuolten tasa-arvoa, esim. sitä että naiset menivät kodin ulkopuolelle palkkatyöhön. Oltiin huolissaan siitä että kun naiset itsenäistyvät “liikaa” eivätkä ole enää esimerkiksi taloudellisesti riippuvaisia miehistään, avioerot lisääntyvät. Taloudellisesti riippumaton nainen on huolestuttava sillä hänen katsotaan voivan esittää “laatuvaatimuksia” aviomiehensä ja avioliittonsa suhteen. Taloudellisesti itsenäinen nainen voi lähteä kävelemään jos avioliitto ei ole onnellinen. Monille miehille tämä on kova paikka. Miehethän saattoivat entisaikoina kohdella vaimojaan usein miten sattuu, esim. pitää rakastajattaria tai olla väkivaltaisia, ilman että vaimolla oli käytännössä useinkaan taloudellista mahdollisuutta ottaa avioeroa.
Eikö nykyajan itsenäinen nainen “tarvitse” miestä mihinkään? Onko tarvitsevuus kadonnut sen myötä että naiset eivät ole enää riippuvaisia aviomiehistään?
Nykyajan länsimainen itsenäinen nainen ei tarvitse miestä siinä mielessä kuin ennen. Tämä on ihan totta. Nainen ei ole esimerkiksi enää juridisesti samanlaisessa lapsen asemassa kuin vielä 1900-luvun alkupuolella: nainen ei siis nykyään “tarvitse” miestä samalla tavalla kuin ennen. Nainen ei tarvitse miestä elättäjäkseen, holhoojakseen ja edusmiehekseen yhteiskuntaan päin. Nainen ei tarvitse miestä myöskään suojelijakseen samalla tavalla kuin ennen. Perinteinen käsitys miehen roolista oli myös se, että mies suojelee naista, kuten vahvempi heikompaa. Nyky-yhteiskunta on kuitenkin pyrkinyt lopettamaan naisten syrjimisen ja sorron ja tämän takia nainen ei tarvitse isää, aviomiestä tai muuta miespuolista holhoojaa suojelemaan häntä sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä.
Onko naisten syrjinnän lopettamiseen tähtäävä lainsäädäntö aiheuttanut sen, että naiset eivät enää tarvitse miestä mihinkään, esim. suojelijakseen? Kyllä, varmaankin, mutta onko tämä paha juttu? Pitäisikö naisen asema tehdä mahdollisimman avuttomaksi, epäitsenäiseksi ja heikoksi, jotta mies voisi tuntea olevansa vahva ja “tarvittu”.
Nainen ei enää tarvitse miestä kuten ennen - siis kuten lapsi aikuista - ja tästä voimme kiittää tasa-arvon edistymistä. Mutta niin kauan kun ihmiset tarvitsevat rakkautta, sitoutumista, parisuhteita ja kumppanuutta, toki niin kauan naiset tarvitsevat miehiä ja toisin päin. Vaikka tarvitsevuus onkin erilaista kuin ennen - sitä että aikuinen ihminen tarvitsee rinnalleen tasavertaisen toisen aikuisen rakastetukseen ja elämänkumppanikseen - eikö juuri se ole hienointa ja upeinta tarvitsevuutta?!