Miehen sana… Blogi osa 4
Hei 26. 2009 7115av
Blogi osa 4
Hyvä lukija!
Kun näitä tekstejä luet, toivoisin sinun keskittävän huomiosi siihen, mitä sanon, eikä niinkään siihen, miten sanon. En koe olevani “kirjailija”, sitaateissa, enkä ilman. Tästä syystä kieliopillisia virheitä ym. voi löytyä. Jos voit, lue ja ohita ne.
Miehen sana
Tässä yhteydessä haluan myös tuoda esille käsitteen; miehen sana. Isäni vielä eläessä hän vetosi miehen sanaan mm. silloin, avioeroni tuli hänen ja äitini tietoon. Taisi sanoa jotain tähän tapaan. ”… sinä olet sanonut seurakunnan ja Jumalan kasvojen edessä lupauksen, - miehen sanan… Isän mielestä se oli sitova, - miehen sana on pidettävä. Tottakai meidän tulee niin pitkälle kuin mahdollista pitää lupauksemme. Mutta miksi kaikki nämä sinänsä hyvät asiat ovat ”sukupuolistettu”? Miksi juuri miehen sanan on pidettävä? Mielestäni kenenkään ihmisen ei tulisi lukita itseään mihinkään tämän kaltaisiin periaatteisiin. Minä miehenä, en siis saa jotakin sanottuani tai vaikkapa luvattuani, muuttaa mielipidettäni. Itse olen päättänyt huomenna muuttaa mielipiteeni, jos saan uutta tietoa yms. joka tuottaa paremman lopputuloksen kun jääräpäinen eilisestä kiinni pitäminen. Tietenkin lupauksista kiinni pitäminen koskee miestä, - niin kuin naistakin.
Tosimies
Eräs toimittaja: ”Tosi mies on sellainen, jonka sanaan luotetaan, joka tuntee rajansa, mutta tekee parhaansa. Tekee työnsä eikä valita.” Miksi juuri tosimies? Eikö toimittajan luonnehdinta koske kaikkia ihmisiä, ei siinä miehiä tarvita, - puhumattakaan tosimiehiä. Ystävälleni Kimmo Janakselle, joka julkaisee ja kustantaa kristillistä miestenlehteä nimeltä Tosimies, kerroin tavatessamme Tampereella ”Miestä Väkevämpi” tapahtumassa pitäväni ko. lehden sisällöstä, mutta en pidä sen nimestä. Tämä vastenmielisyys tätä nimeä kohtaan selvinnee, sinulle lukijani, näiden ylös kirjaamieni ajatusten myötä. Pari viikkoa ko tapahtumasta pidimme Anttolassa miestenpiiriä, jossa jaoin miehille näitä lehtiä, -ikään kuin näytteeksi. Eräs paikallinen ikäiseni mies totesi saatuaan lehden käteensä ja nimen todettuaan, …tämä ei olekaan tarkoitettu minulle…” Käytin hetki sitten ilmaisua ”sukupuolistettu” tämä ilmaisu on syytä pitää mielessä kun pohdimme toimittajan yllä olevaa ajatusta. Entä nainen, kuka tahansa nainen? Luotetaanko hänen sanaansa, tästä asetelmasta käsin on pakko todeta, että ei luoteta. Myöskään hänellä ei ole järkeviä rajoja. Se että naiset eivät tekisi parastaan on ainakin suomalaisen naisen kyseessä ollen, suorastaan hävytön näkökulma. Samoin kuin ajatus siitä, että naiset valittaisivat, sen sijaan että tekisivät työtä. Eihän toimittaja niin sano, mutta jos hän sanoo jonkun olevan jotakin, sehän tarkoittaa väistämättä - verrattuna johonkin. Joko naisiin tai toisiin miehiin – siis muihin kuin tosimiehiin. Mielestäni tällaisia, - todella voimakkaan arvolatauksen sisältäviä ajatuksia ei olisi syytä heitellä kovin huolettomasti. Mikäli tällaista lukeva ei pysähdy miettimään mitä todella sanotaan, sen seuraus on – ”…niin, niin kai se on – eihän minusta”. Tosimiehen stereotyyppi on saanut taas vähän vahvistusta, kun suuntauksen tulisi miehen vapauden kannalta katsottuna, - olla päinvastainen.
Ole kuin mies!
Luulen, että jokaiselle miehellä on muistissaan tapahtuma tai jopa useita tapahtumia ja tilanteita, jossa joku on sanonut …, ole kuin mies, ei iso mies tuolla lailla… Kuten myöhemmin ilmenee tässä sanojan hyvässä mielessä antamassa neuvossa piilee ehkä miehenä olon suurin stragedia. Englantilaisen taloustieteilijän Roy McCloughry´n kirjoittama kirja ”Millainen mies?” on paljon innoittanut tämän kirjoittajaa. Hän muistelee lapsuuden tilannetta, jossa hän palloa pelatessaan kaatuu asfaltilla ja saa verta vuotavan haavan jalkaansa mikä aiheuttaa kyynelten kihoamisen silmiin. Tällöin ohi kulkeva opettaja toteaa mainitut sanat ”Ole mies, McCloughry, ole mies!” Tähän kehotukseen sisältyy nuoren pojan kannalta oikeastaan koko hänen elämäänsä ohjaava ja identiteettiään muovaava ajatus. Tällaisia tilanteita varhaisina vuosina koemme ehkä useinkin. McCloughry toteaa, että puhtaasta nenäliinasta olisi tuossa tilanteessa ollut enemmän hyötyä, mutta ko lausahdus aiheutti pohdiskelun, miten miehen odotettiin käyttäytyvän ja mitä merkitsi, olla mies. Hän tajusi asian, joka meidänkin tulisi nähdä ja samalla oivaltaa aiemmin mainittu stragedia. Ole kuin mies… ainakaan se ei tarkoittanut samaa kuin - ole oma itsesi. Hän, niin kuin moni meistä, oppi pikkuhiljaa, että miehenä oleminen liittyi jotenkin voimaan, taitoon, järkeen,…itsehillintään, menestykseen… jne. Kun nämä taidot opimme pääsemme pitkälle!!?
Seuraava osa: - Initiaatiomenot?? 3.8.-09 mennessä
Mikkeli 26.7.2009
Arto Virén
Arto, erinomainen blogi. Tilasin rss-syötteenä ruudulleni.