Hyvä  lukija.

Tämä osa on pitkähkö, mutta kokonaisuus, jota en halua jakaa useampaan blogiin. Toivon mielenkiintosi riittävän.

Ole aidosti mies?!

Olla aidosti mies. – Mitä se tarkoitaa? Monelle, ehkä useimmalle, se tarkoittaa kuitenkin yleistä – yleistä käsitystä – stereotyyppiä miehestä. Mitä tähän tyyppiin yleensä kuuluu? Siinä on hyvin paljon fyysistä – voimaa ja vahvuutta. Henkistä voimaa? johtajuutta, kovuutta ym. Siihen kuuluu myös valtaa. Tuskin kukaan on aidosti vain em. piirteitä. Ehkä moni mies ei koe itseään laisinkaan näin. Usein on mieleeni noussut kysymyksiä, kun olen nähnyt fyysiseltä olemukseltaan ja rakenteeltaan hyvin miehekkään näköisiä naisia, tai vastaavasti miehiä, joilla on ulkomuodossa ja ehkä muissakin ominaisuuksissa naisellisuuteen viittaavia piirteitä. Mitä he ovat aidosti? Roolille aitous on mahdotonta. Olla aidosti mies, - mitä sinä silloin olet tai olla aidosti ihminen… Mikäli tämä ihminen on meiltä pahasti hukassa ja yritämme kovasti olla jotakin – olla kuin mies, roolin murtuminen ja kulissien kaatuminen voi olla tuhoisaa, koska identiteettimme on rakentunut meidän ulkopuolella olevien tekijöiden varaan. Näistä itsestäänselvyyksistä puhutaan ja niitä heitellään yleisessä kielenkäytössä ajattelematta niiden sisältöä juuri laisinkaan.

Eräs suurehko miestenilta päättyi Herran Pyhään Ehtoolliseen, jonka piti hyvin tunnettu kirkonmies Ennen varsinaista ehtoollisliturgiaa hän piti puheen teemaan liittyen. Puhuen mm. jotain seuraavaa, ”olemme täällä miestenillassa tiedostaaksemme miehuutemme” ja elää ja uudistua miehinä. ym. Itseäni alkoi ärsyttää tällaiset, kuten itse koin, tyhjänpäiväisyydet. Tiedostaaksemme miehuutemme, uudistua miehinä siinä sitä tehtävää on kerrakseen. Ensinnäkin, jos tällaista voisi tiedostaa tai uudistua on se koko elämän mittainen prosessi, joka kuitenkin jää vielä kesken. Toiseksi, asia johon näiden tekstien myötä kerta toisensa jälkeen törmään, on nämä määrittelyt, - tässä tapauksessa käsite, miehuutemme. Mitä ihmettä minun pitäisi itsestäni löytää ja tiedostaa, kun tiedostan miehuuteni? Mikä on se erityinen miehuus ja että se pitää tiedostaa.? Se, että olen mies ei vaadi mitään erityistä tiedostamista, se selviää syntymätodistuksesta tai jalkojen välistä. Mutta se ei tunnu riittävän..

Miehen mitta!

Tästä syystä olen miettinyt, jos miehen pitäisi täyttää joku mitta, ja myös Jumala olisi sitä mieltä, me miehet (myös naiset) olisimme huomattavasti enemmän samanlaisia, niin fyysiseltä olemukselta, kuin henkisestikin. Myös käytännön taidoiltamme luulisi meidän olevan tasavertaisempia. Koska Jumala ei luonut keskimääräistä miestä ja naista, tulisi meidänkin, miehinä ja ihmisinä hyväksyä tämä tosiasia. On julmaa asettaa miehen alku meidän ihmisten luomien normien ja stereotyyppien kanssa kasvotusten. Itse olen elänyt miehenä, mutta kuitenkin sellaisena, joka en täyttänyt ”miehen mittaa” ainakaan fyysisiltä mitoiltani.

Vuosia, vuosia sitten tein itsestäni havainnon, joka aluksi tuntui masentavalta, mutta myöhemmin jopa helpottavalta. Olen fyysiseltä kooltani pieni, vähän alle 170 cm ja painokin viime vuosiin saakka 60 kg molemmin puolin. (nykyisin valitettavasti jo lähes 70 kg) Nuorempana kärsin tästä suunnattomasti. Varsinkin silloin kun piti luoda kontakteja toiseen sukupuoleen, puhumatta-kaan ns. naisten tansseista, tämä asia tuli aina kipeästi esille. Minusta ei ollut ”parkettien partaveitseksi”, jolla on ”sinisenmusta tukka ja klubitakki” ja joka naisen kohdattuaan kysyy: ”mennäänkö sänkyyn, vai tanssitaanko ensin?”. Todella, en ollut tällainen. En tiedä olisinko juuri tällaista edes halunnutkaan, mutta tämä kuvaa sitä jatkuvaa alimittaisuuden tunnetta jota näissä yhteyksissä jouduin kohtaamaan.

Pitkän perinteemme luomat ja ylläpitämät stereotyypit – keskimäärät miehestä, voivat aiheuttaa yksilön tasolla suurta ahdistusta oman todellisuuden ja näiden ”tyyppien” välillä. Samoin voi seurauksena olla oman yksilöllisyyden kieltämistä ja mitätöimistä sekä väkivaltaista sovittautumista tähän muottiin. Sovittautuminen ei yleensä onnistu helposti, siihen tarvitaan jotain joka antaa uskallusta ja voiman tunnetta. Alkoholi on aivan ylivoimainen tapa saada tunne siitä, ”että minusta on parkettien partaveitseksi, ja jopa tukkakin voi tuntua sinisenmustalta”.

Niin, tämä oivallus itsestäni oli se, että jos on joukko miehiä, joista minä olen yksi ja joita naiset arvioivat, tutustuakseen meihin. Oivallus oli se, että tuskin kukaan näistä naisista kävelee ensimmäisenä minun luokseni ja sanoo: ” sinuun minä haluan tutustua”. Siitä en ole varma, haluaisiko koskaan kukaan tulla luokseni tämän ensivaikutelman perusteella, vai ei, mutta siitä olen varma jos joku haluaa kohdata minut myös vähän syvemmällä tasolla, uskon, että tuttavuus syntyy.

Onko miehen mitta lihaksia?

Eli, mies on hyvin paljon fyysistä. Ole kuin mies, - ainakin itse olen sen varhaisemmassa elämässäni kokenut olevan jotain sellaista,- johon en koskaan pysty, en ole syntymälahjana saanut sitä fyysistä olemusta, mitä se edellyttää. Isäni jo murrosiässä ja varhemminkin totesi: ” eihän sinulla ole edes miehen kroppaa” ja vaikuttaa siltä etten näytä unohtavan sitä koko elämäni aikana. Isäni ei edellyttänyt minulta mitään sellaista mitä veljeni yritti oman poikansa kohdalla toteuttaa, mutta hän lähinnä vaati meiltä lapsilta työtä. Lähes kaikki kodin työt mm. veden kanto, puiden pilkkominen, lumien luonti, kaupassa käynti oli meidän, - pikkuveljeni ja minun hommia. Hyödyllistä ja järkevää, ei mitään turhanaikaisia höpsötyksiä, oli hänen periaatteensa. Urheilu mm. kuului näihin turhanpäiväisiin harrastuksiin. Sitä kuitenkin harrastin.

Paradoksaalista oli ne lajit, joista kiinnostuin, nimittäin keihäänheitto ja kuulantyöntö. Juuri sellaiset, joissa fyysiset rajani olisivat tulleet hyvin pian vastaan. Mutta niitä harrastin ja ikäisteni poikien joukossa olin jopa parhaimpia. Varmasti halusin todistaa jotakin itselleni ja isälleni tällä. Tosin se taisi isän suhteen olla hyödytöntä hän ei näistä harrastuksista ollut muuten kiinnostunut, kuin enintään toteamalla – ”tekisit jotain hyödyllistä”. Melkein kateeksi käy niitä lapsia joiden pinnasängyn alta löytyy jotkut isän hankkimat urheiluvälineet, koska sellainen ei tullut kuuloonkaan näitä lajeja harrastaessani. Ei voinut kuvitellakkaan isän hankkivan jonkun urheiluvälineen esim. keihään, pesäpalloräpylän, koronapelin ym.ym. Sain koulun vahtimestarilta keihäänterän, johon höyläsin kymmeniä varsia niiden katkettua. Koronapelin teimme pikkuveljen kanssa itse jne.

Ole aidosti, rautahannu.. – treenaaja..- metroseksuaali tai… Kun näitä mietin tuli hyvin sekavia ajatuksia. Tämähän on järjetöntä, tai ei, olisiko nyt vihdoin kyse mieskuvan laajentamisesta. Mitä mieltä sinä olet? Mitä ajattelet, tuntuisiko hyvältä olla, postmoderni keikari – metroseksuaali tai uratykki? Varmasti on totta se, että on kyse jonkinlaisesta mieskuvan laajentamisesta. Mutta on menty ojasta allikkoon – minun mielestäni. Kaikki nämä mainitut mallit ovat käsitteinä kiehtovia ja voisin jopa kuvitella jonkun nuoren miehen alun ajattelevan kunpa minusta tulisi Rautahannu tai treenaaja. Siinäpä se, kunpa minusta tulisi… Eikö me miehet koskaan saada vain varttua aikuisiksi. Kuka näitä listoja tekee? Miksi niitä tehdään? Onko niistä joillekin hyötyä. Ei kai vain ”markkinavoimat” olisi näidenkin takana. Saadaanhan näille tyypeille myytyä yhtä sun toista roinaa ja kaikille eri tavaroita ja merkkituotteita. Metroseksuaaleille hiusvärejä ja muuta kosmetiikkaa, treenaajille välineitä, uratykille villakankaisia kokopukuja ym. ym. Kirjoitan näitä rivejä sinulle isä (ja myös äiti), joka kasvatat poikaasi, että voisit rohkaista häntä luottamaan sukupuoleensa sinänsä ja näkemään ko listat täytenä hölynpölynä. Hän on syntynyt mieheksi – ja sen on riitettävä. Kaikki vaatimukset että hänen tulisi olla jotakin, ovat hänen yksilöllisyytensä kieltämistä.  Seuraava osa n. 14.9.-09  “Mieheksi luotu”

Mikkelissä 6.9.2009

Arto

Yllä kuva Kolin huipulta. Tarina kertoo, että Sibelius aikanaan olisi tuottanut pianonsa tälle samalle kalliolle.