Mieheksi luotu. Blogi osa 11
Syy 13. 2009 7115av
Mieheksi luotu. 
”Miehisyys on ´hakusessa´ kristityillä miehillä”. Näillä ajatuksilla eräs alustaja aloitti puheensa eräällä hengel-listen kesäjuhlien mieskanavalla. Hänen mielestään tasa-arvo ja keskustelu siitä, on ajanut miehen nurkkaan. Samoin hän oli sitä mieltä, että moni haluaa tehdä miehistä naisen jatkeita, selkärangattomia, munattomia (nainen, onko hän siis selkärangaton? no, munaton hän kyllä on ) ym., tai toiseen ääripäähän machomiehiä. Puhuja edustaa tätä ns. tosimiesliikettä, jonka lähtökohta on, että mies on luotu tähän asemaan. Jumala on antanut miehille auktoriteetin, jota hänen tulee käyttää ottaakseen paikkansa kotona, seurakunnassa ja muissa ihmisten yhteisöissä.
Luomiskertomuksia on Raamatussa kaksi, joista toisessa sanotaan: 1 Moos.1: 27. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Tämä tuntuu mielestäni hyvin loogiselta ja hyväksyttävältä. Olemme Jumalan kuvia, miehiä ja naisia. Tässä kohdassa ei ole mitään, josta voisi tehdä johtopäätöksiä miehen ylemmyydestä tai johtajuudesta.
Mutta Raamatussa on myös toinen luomiskertomus, joka muuttaa tämän asetelman täysin 1 Moos. 2:18. Herra Jumala sanoi: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” 1Moos. 2: 21. ” Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla” 1Moos. 2: 22. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. 23. Ja mies sanoi: - Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
Miksi luomiskertomuksia on kaksi, on minulle epäselvä. ( Tässä yksi selitys joka haettu Wikipediasta. - Yleensä luomiskertomus jaetaan kahteen osaan. Ensimmäinen osa (1 Moos. 1:1-2:3 alkaa siitä, kun Jumala luo kaikkeuden kuudessa päivässä. Toinen osa (1 Moos. 2:4-25 on ihmiskeskeisempi. Alkutekstissä kertomusten kirjoittamistyyleissä on eroja ja toinen on tarkoitettu itsenäiseksi ja alkavan uudestaan alkutilanteesta. Fundamentalistisen raamatuntulkinnan mukaan luomiskertomuksia on vain yksi, kerrottuna kahteen kertaan hieman eri tavalla.) Jos lukijoissa on esim. teologeja tai muita ”kirjanoppineita” toivoisin kommentteja, - eli opetusta meille tietä-mättömille.
Joskus, kun mieleen tulee ilkeitä ajatuksia olen päätellyt, että Raamattua saatettaessa kirjalliseen muotoon Jumalan alkuperäistä luomistyötä on sen ajan miesten ollut pakko peukaloida, tekemällä miehen valtaa ja ym motiiveja paremmin palvelevan luomiskertomustekstin, mutta miksi he ovat jättäneet myös sen toisen Raamattuun , ei osoita kuitenkaan huolellisuutta tekijöiltään. Kuten sanoin tämä on omia tulkintojani, jotka on pakko ”pitävän todistusaineiston” puuttuessa jättää pöytäkirjan ulkopuolelle.
Tämä jälkimmäinen luomiskertomus ja mm. Paavalin Efesolaiskirjeen kohdat on jo lähteensä, siis Raamatun, vuoksi saavuttanut aseman, jota varsinkin kristittyjen on ollut hyvin vaikea lähteä millään tavoin kyseenalaistamaan. Edellisestä ja ihmisen historiasta johtuen tämä sukupuolten erilaisuutta ja eriarvoisuutta korostava näkemys on jatkuvasti hyvin vahva. Kuten jo aiemmin olen todennut, vaimoni Liisa ja minä teimme vajaat 20 vuotta avioparityötä Kansan Raamattuseurassa ja lähes jatkuvasti meiltä pyydettiin, tai jonkun avioliittoleirin ohjelmaan toivottiin, tähän kysymykseen liittyviä teemoja. ”Miehen ja naisen luodut erot”, ”Miehen ja naisen erilaiset tarpeet” Useimmiten juuri näillä nimillä toivomukset esitettiin. Yleensä emme ole suostuneet niiden käsittelyyn, ainakaan niihin odotuksiin vastaamaan, joita teemaa esittäneillä oli. Onko yleensä mitään hyötyä etsiä ja korostaa eroja sukupuolten välillä, sekä ikään kuin lukita ne faktoiksi, - kaikkia koskeviksi. Parisuhteen kannalta on todella hyödyllistä tarkastella puolisoiden erilaisuutta henkilökohtaisella tasolla, täysin riippumatta siitä onko joku taipumus tai piirre sukupuolelle tyypillistä vai ei.
Näiden blogieni tuloksena olen saanut kuulla yhdistyksestä, joka toimii kristillisen tasa-arvon puolesta. Tämä on hyvin kiinnostava ja tavoiteltava ajatus – Kristillinen tasa-arvo! Senhän pitäisi itseasiassa olla kristinuskon valossa itsestään selvä, mutta uskomme piirissä tässä suhteessa on suurimmat ongelmat. Tähän yhdistykseen aion pitää yhteyttä ja omalta osaltani, jos mahdollista, edesauttaa tätä upeata tavoitetta – kristillistä tasa-arvoa!
Seuraava osa n. 28.9.-09 aiheesta: “Entäs ne maskuliiniset…” Huomaa että joudun hieman harventamaan kirjoitusaikatauluani. Toistaiseksi lisään uuden sivun n. kahden viikon välein.
Mikkelissä 13.9.2009
Arto Virén
RaTas - Kristillisen tasa-arvon puolesta ry www.tasa-arvo.net)
Hei, Arto!
Fundamentit ovat ymmärtääkseni perusteita ja näin ollen fundamentalistit perusteisiin pureutuvia ja niihin uskonkäsityksensä perustavia. Tässä mielessä olen fundamentalisti. Otan Jumalan sanan todella Jumalan sanana, joka on Pyhän Hengen inspiroimaa, erehtymätöntä ja ikuista.
Jos en jotain Jumalan sanasta ymmärrä - ja sellaista on paljon, vika on rajallisessa ymmärräyksessäni. Joku on sanunut: “Jumala on ilmoittanut Sanassaan riittävästi, että ne, jotka haluavat uskoa, voivat uskoa, mutta jättänyt niin pajon ilmoittamatta, että ne, jotka eivät halua uskoa, voivat olla uskomatta.”
Fundamentteihini kuuluu, että Raamattu itse selittää itseään. Jumala on toki pitänyt huolen Raamatun kaanonin kehittymisestä sellaiseksi, kuin se on käsissämme kirkkaana “kuin seitsemästi puhdistettu hopea”. Näin ollen en usko, että Raamatussa on tarkoituksellisia miehisiä peukalointeja, mutta luonnollisesti kukin kirjoitus heijastaa jollain lailla omaa aikaansa. Raamatun elävän sanan merkitystä kuvaa sen toimivuus eri aikoina ja eri kulttuureissa. Yhä on totta: “Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani”, Joh. 7:17. Toisin sanoen “etsivä löytää”.
Vaikka mies luotiin ensin (1. Tim. 2:13), Jeesuksen opetukset ja koko UT:n henki osoittavat, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia sukupuolesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Sukupuolten erilaisuus on luomisen perusteella kiistatonta, mutta se ei suinkaan ole eriarvoisuutta - puhun nyt UT:n opetuksen valossa, koska se on kristittyjen ainoa oikea näkökulma.
Se, että VT kuvaa realistisesti monien Jumalan miesten typerää käytöstä, todistaa mielestäni Raamatun aidosta, jumalallisesta luonteesta: sankaritkin olivat ihmisiä ja syntisiä ja tarvitsivat Jumalan armoa. Kun VT kertoo patriarkkojen valehtelemisesta tai mahtimiesten porsasteluista, se ei kehota meitä tekemään niin. Vaikka monet ns. suuret Jumalan miehet rikkoivat räikeästi kymmentä käskyä vastaan, ei poistanut yhtään piirtoa Jumalan käskyistä.
“Mutta alun perin ei ollut niin” (Matt. 19:8) kuvaa mainiosti Jumalan luomistahdon ja syntiinlankeemuksen seurausten ristiriitaa. Nykyajan tasa-arvokeskustelu nousee syntiin langenneen ihmiskunnan, etenkin sen miessukupuolen töppäyksistä. Jos mies rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus seurakuntaa, avioliitossa tuskin tarvitaan tasa-arvokeskusteluja; mies saa olla mieheksi luotu ja vaimo naiseksi ja molemmat saavat nauttia toisistaan.