Muutamia yleistyksiä meistä miehistä.

• Mies on ikuinen pikkupoika.

• Mies inhoaa vaateostoksia.

• Mies on tumpelo ostamaan kukkia ja lahjoja.

• Mies jumaloi työtään.

• Mies ei puhu.

• Mies uppoutuu liikaa sanomalehteen ja TV:n katseluun.

• Miehen mielestä kotona siivotaan liikaa.

• Mies ei osallistu tarpeeksi lastenhoitoon.

• Mies tarvitsee ihailua ja kunnioitusta enemmän kuin nainen.

• Miehet haluavat toimintaa, - tekemistä

Ei suomalainen mies…

tai ei miehet koskaan, me miehet, jne. Yllä yksi lista siitä mitä me miehet olemme tai emme ole. Jossakin aivoriihityöskentelyssä pituutta listalle voisi kertyä melkoisesti lisää. Ja samalla se paljastaisi sen kuinka ahtaasti määritelty miehen reviiri on, toisaalta siitä mitä olemme ja teemme, sekä mitä emme ole (tai emme saa olla) ja voi tehdä.

Olemme vaimoni Liisan kanssa tehneet työtä avioparien kanssa lähes 20 vuotta ja törmäämme jatkuvasti tähän mitä miehet eivät ole tai tee. Mielenkiintoista näissä kuulemissamme määritelmissä on se, että miesten lisäksi myös naiset ovat usein hyvin tiukasti tyypitelleet miehen ja se määrää hyvin pitkälle ko henkilöiden avioliittoa. Muistuu mieleen eräs toimittaja joka oli eräässä pitämässämme avioparitapahtumassa. Hän pyysi saada olla mukana myös pienryhmässä, johon ryhmämme jäsenet suostuivat. Tuli puheeksi kotitöiden jakaminen ja mm. tiskaaminen. Tähän ko. toimittaja totesi ettei hän halua miehensä tiskaavan, koska miehet eivät osaa tiskata astioita, esim. lautasia pohjapuolelta. Huom. siis emme osaa!! Olisiko se tulkittava myös niin ettemme opi. Tämä toimittaja tulee itselleni mieleen lähes joka kerta kun päivittäin huolehdin tiskistä. Jossakin toisessa tilaisuudessa, oli myös kyse kotitöistä, eräs nainen totesi että mies ei pysty huolehtimaan pyykinpesusta, varsinkaan ripustamaan pyykkiä kuivumaan koska hän ei osaa niitä ennen narulle laittoa ravistaa suoriksi pahimmista koneen ja linkoamisen aiheuttamista rypyistä. Kuten tästä huomaamme näissä miehen reviirin rajoissa ei ole kyse vain siitä, että me miehet itse ne koemme, vaan myös monet naiset ovat ”opetettu” omaksumaan mies tällä tavoin. Tämä on ristiriidassa tasa-arvo tavoitteen kanssa.

Sitten tämä vakuuttava – ikään kuin kaiken selittävä, suomalainen mies. Kuulin joku aika sitten hyvin vahvasti minkälaiseen miestenpäivään suomalainen mies tulee tai sitten missään tapauksessa ei tule. Sen tulee olla vain luterilaisen srk:n järjestämä – siis mukana ei saa olla mitään järjestöä tai muuta kirkkokuntaa. Se ei saa maksaa mitään - ?? Siellä ei saa missään tapauksessa jakaantua mihinkään ryhmiin – tämä on ehdoton kielto. Ohjelma ei saa olla ”ämmien hörinää” – vaan tosimiehelle sopivaa. Esiintyjät kenraalitasoa. Itse tulin lähes surulliseksi infotilaisuudessa, jossa tällaisesta miestapahtumasta annettiin tietoa, siitäkin huolimatta, että nämä tapahtumat vetävät suuria miesjoukkoja. Perusteluina em. seikoille miestapahtumaa järjestettäessä kerrottiin, että suomalainen mies pelkää lähes kaikkea outoa. Ihmettelen tätä kovasti, mutta jos näin on, selitys siihen varmasti löytyy juuri näistä ahtaista rajoista, joilla mies on määritelty historian saatossa. Onhan täysin selvää, että tiukkojen rajojen sisällä pitäytyvä henkilö on täysin avuton ja turvaton, jos hän joutuu kohtaamaan näitä rajoja rikkovan tapahtuman, tilanteen tai ihmisen. Eräs ”suomalaisen miehen” piirre, jota yleistäen heitellään esim. seurakuntien edustajien suulla, kun on kyse tapahtumista miehille – suomalainen mies haluaa toimintaa – tekemistä. Tällä tarkoitetaan lähinnä rakentamista, korjaamista – remontteja yms. Siis suomalaisen miehen tapa osallistua esim. seurakunnan tapahtumiin edellyttää, että heille järjestetään tekemistä. Onko todella näin? Varmasti löytyy miehiä joiden toimintatapa on tekeminen – ei puhuminen ja vuorovaikutus toisiin ihmisiin. Tällaisia tekeviä naisiakin löytyy Eri seurakunnissa tosin on miesporukoita, jotka käyvät ulkomaita myöten rakentamassa ja korjaamassa kirkkoja. (rajan takana Karjalassa, Inkerinmaalla jne.). Mutta se, että miehet yleensä ovat eri tasoisia ”kirvesmiehiä”, ei varmasti pidä paikkaansa. Kesällä 2004 oli Mikkelissä Lähetysjuhlat. Kaikki Mikkelin seurakuntayhtymän seurakunnat olivat järjestelyissä mukana. Anttolan seurakunta oli luvannut yhdeksi juhlien aikana pidettävien arpajaisten palkinnoksi kunnon hirsistä (n. 10 tuumaa) tehdyn grillikatoksen. Meillä on Anttolassa pieni miestenpiiri, jonka tehtäväksi katos sovittiin. Työ alkoi hyvissä ajoin kevään lumilla ja olisikohan ollut n.4-5 miestä urakkaa aloittamassa, mutta loppuun asti ei tahtonut into riittää. No, katos tuli lähes valmiiksi ja oli mieluisa arpajaisvoitto. Itse en osallistunut ko. työhön. Minä en koe tämänkaltaista tekemistä ehdoksi osallistumiselle seurakunnan toimintaan, pikemminkin päinvastoin, jätän osallistumatta näihin puuhiin…  Jatkuu viimeistään 14.7.

Mikkelissä 7.7.-9

Arto Virén

]]> http://mies1.blogit.fi/yleistyksia-meista-miehista/feed/