Entäs se öljynvaihto?! Blogi osa 15
Mar 8. 2009 7115av
Entäs se öljynvaihto!
Aiemmin toin esille tiukkojen roolien aiheuttaman ”maailmojen” erillisyyden. Mitä väheksyvämmin miehet suhtautuvat naisten tekemisiin, sitä erillisempiä nämä reviirit ovat. Niin kuin aiempi esimerkki kirjailijoista hyvin tätä kuvasi. Näyttää myös siltä, että näitä reviirejä on pakko alkaa, jopa suojelemaan ja löytämään uusia – vain miehille alueita. Varsinkin kun naiset pystyvät käytännössä lähes mihin tahansa ja valloittavat asia kerrallaan tätä reviiriä.
Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten asuessamme Tammisaaressa, kerran työmatkallamme päätimme käydä vaihtamassa autoomme öljyt, matkan varrella olevassa pikahuollossa. Eihän tässä mitään kummallista, mutta samalla kun öljyt vaihdettiin, tuli minulle mieleen eräs ryhmäkeskustelu vuosien takaa avioparitapahtumassa. Puhuimme siinä juuri tasa-arvoisesta kumppanuudesta sekä ns. miesten ja naisten töistä. Eräs ryhmän miesjäsen oli ehdottomasti sitä mieltä, että nämä erilliset alueet ja työt on, ja että naiset eivät kaikkeen pysty. Hän otti esimerkiksi auton ja sanoi jotain tämänkaltaista; ”entäs auton huolto, öljynvaihto ja muu sen kaltainen… ” Asian lopputulosta ryhmässä en muista, mutta ilmeisesti se jäi tehtäväksi, joka ainakin kuuluu miesten töihin.
Menimme Liisan kanssa yhdessä huoltohalliin ja automme nostettiin nosturilla ylös niin, että koko alusta tuli näkyviin. Huoltomies meni auton alle ja avasi aivan tavallisella lenkkiavaimella öljytilan pohjapropun ja valutti vanhan öljyn jäteastiaan. Odotti hetken, sulki propun ja laski auton alas ja kaatoi öljyntäyttöaukosta uuden öljyn tilalle. Ja siinä kaikki. No, mikä tässä oli merkittävää? Se oli se, että Liisa näki viimeistä piirtoa myöten miten tämä miehisyyden linnakkeen keskeinen huoltotoimenpide tehdään. Kuka tahansa pystyy tämän toimenpiteen suorittamaan.
Onko miesten töitä jäljellä?
Onko siis mitään järkeä pitää näistä miesten ja naisten töistä ja reviireistä kiinni, koska katselemalla kaikkea sitä mihin naiset nykyisin pystyvät, emme me miehet pysty vetoamaan juuri mihinkään, pitääksemme jotkut elämän alueet vain miehille (tai naisille) kuuluvina. Tätä nykyä suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa tai eri suuruisissa taajamissa ja aivan normaali eläminen ja elintason ylläpitäminen ei edellytä oikeastaan mitään sellaista, joka edellyttäisi jotain erityistä nimenomaan mieheltä. Itse olen muuttanut Helsinkiin jo viisikymmenluvun lopulla , mutta se ns. suuri muuttoliike etelään käynnistyi vasta 1960-1970 luvuilla. Muuttoliikkeen tuloksena syntyi mm. suuria lähiöitä, joihin monet perheet muuttivat ja myös rakensivat näitä alueita. Näissä kerrostalon kaksioissa ja kolmioissa nämä miehet, jotka olivat tottuneet tekemään ja puuhaamaan paljon käsin oman tilan tai talon pelloilla ja pihoissa, heille ei päivätyön jälkeen ollut mitään muuta vaihtoehtoa turhautumisen estämiseen kuin lähikapakka tai kodin sohva ja televisio. Perinteisen miehen roolin mukaista oli se, että miehen tehtävä on luoda puitteet, eli siis rakentaa se koti. Joskus on sanottu, ettei se ole mies eikä mikään, joka ei perheelleen taloa rakenna. Tällaista projektia silloiset lähiömiehet eivät enää pystyneet uusilla asuinseuduillaan toteuttamaan. Kotityöt vaimon rinnalla eivät kuuluneet vaihtoehtoihin. Näinä vuosina syntyi melkoinen joukko eronneita ja syrjäytymisen partaalla olevia miehiä, jotka elivät missä sattuivat ja he hankkivat toimeentulonsa apumiehinä rakennuksilla. Tällaista liikehdintää ei juuri nyt ole, mutta edelleenkin näyttää miehet saavan jostakin oikeutuksen olla osallistumatta kotitöihin erilaisten ”miehisten” harrastusten yms. verukkeella.
Mikkeli 8.11.-09 Seuraava 23.11.-09 mennessä nimellä: Mihin naiset miehiä tarvitsevat?
Arto
Kuvassa Pyhätunturien pikkukuru Ukonhatun ja Noitatunturin välissä
Hei Arto ja kiitos taas blogista!
Olen itse valtio-opin ja politiikan tutkimuksen alan ihminen. Valta, vallankäyttö, hierarkkiat jne. kuuluvat siis tutkimuskohteisiini. Yksi tärkeä vallankäytön muoto kytkeytyy ihmisryhmien välisten erojen ja erilaisuuden ajatteluun. Siellä missä esiintyy ihmisryhmien välisiä valtasuhteita, korostetaan tyypillisesti ko. ihmisryhmien välistä “luonnollista” erilaisuutta. Mitä tasa-arvoisempi yhteisö, sitä vähemmän esiintyy stereotyyppistä ihmisen luokittelua.
Ei ole sattumaa että herätyskristillisissä piireissä ja vapaissa seurakunnissa - joissa miehet ovat johtajia ja pääasiallisia opettajia, paimenia - korostetaan sukupuolten välisiä eroja paljon enemmän kuin ev.lut.kirkossa, jossa myös naiset voivat olla johtajia ja paimenia.
Ihmisryhmien väliin syntyy hierarkkioita samalla kun joitain taipumuksia sijoitetaan joihinkin ihmisryhmiin ja toisia toisiin. Me nimittäin tyypillisesti ajattelemme että taipumusten ja ominaisuuksien välillä on hierarkkioita. Yleensä ajatellaan esimerkiksi että rationaalisuuden ja vakaan harkinnan tulee hallita impulsiivisuutta, järjen tunnetta jne. Eli, kun johonkin ihmisryhmään sijoitetaan hierarkkiassa ylempänä olevia ominaisuuksia ja taipumuksia (esim. kyky kantaa vastuuta ja kyky/taipumus hallita ja johtaa toisia), tulemme samalla luoneeksi valtasuhteita ihmisten välille. Ennen Euroopan suuria vallankumouksia ajateltiin esim. että Jumala on luonut aateliset taipumuksiltaan ja kyvyiltään sopivammiksi johtaviin asemiin kuin alemmat säädyt.
Aikuisen ja lapsen välinen suhde on - kiinnostavaa kyllä - eräänlainen luonnollisen ja perustellun valtasuhteen perusmuoto, joka on toiminut ja edelleen toimii monien muidenkin valtasuhteiden perustana. Tältä pohjalta on perusteltu paitsi sukupuolten, myös lukuisten muiden ihmisryhmien välisia valtasuhteita. Esim. sellaisissa kulttuureissa joissa on etnisten ryhmien välisiä valtasuhteita ja jännitteitä, pyritään korostamaan ko.ryhmien välisiä eroja siten että toiseen ihmisryhmään sijoitetaan enemmän aikuisiin liitettyjä piirteitä kuin toiseen ryhmään.
Konservatiivit purnaavat yleensä yksilöllisyyttä ja individualismia vastaan. Stereotypioiden vastustaminen liitetään itsekkyyteen ja siihen että ihminen kapinoi yhteisöllisyyttä vastaan. Ihmisen ei katsota haluavan olla “omalla paikallaan” ja kunnioittavan Jumalan luomaa “erilaisuuttaan” (vaikkapa naisena). Ihminen ei kunnioita Jumalan luomia eroja vaan hän haluaa olla “kaikkea”, eli olla vähän kuten Jumala. On ehkä hyvä muistuttaa että myös niitä jotka nousivat 1700-1800-luvuilla vastustamaan kuninkaiden ja aatelisten yksinvaltaa& luokka-ja sääty-yhteiskuntaa, syytettiin individualistisesta itsekkyydestä. Heitä syytettiin kateudesta ja nousemisesta kapinaan Jumalan itsensä valtaa vastaan. He eivät pysyneet nöyrinä Jumalan säätämälle järjestykselle vaan halusivat kateellisina ja itsekkäinä sen aseman jonka Jumala oli antanut toisille - eli aatelisille& kuninkaallisille.
Meidän on jostain syystä vaikea ajatella ihmisryhmien välisiä eroja ilman vallan ulottuvuutta. Se että kahden ihmisryhmän ajatellaan olevan erilaisia, johtaa usein automaattisesti siihen että liitämme tiettyjä ihmisyyden keskeisiä piirteitä, taipumuksia ja ominaisuuksia enempi toiseen kuin toiseen ryhmään. Ja taipumusten, ominaisuuksien ja kykyjen välisten hierarkkioiden kautta syntyy helposti ihmisryhmien välisiä hierarkkioita.
Miten Arton öljynvaihtoesimerkki sitten liittyy tähän? Ei välttämättä mitenkään - mutta voi olla että se liittyykin. Riippuu siitä, mikä laajempi merkitys kyvyllä/taipumuksella öljynvaihtoon mahdollisesti nähdään olevan? Onko sillä laajempi merkitys?
Perinteisesti etenkin poikia on ohjattu teknisiin töihin - johon autojutut ja öljynvaihdot liittyvät. Perinteisesti teknistä osaamista on arvostettu enemmän kuin naisellista osaamista, esim. käsitöiden tekemistä. Tämän voi nähdä vaikkapa näiden alojen palkoista.
Tytöt tajuavat jo hyvin pienestä pitäen että autot ja tekniikka, sähkölaitteet ovat poikien juttu. Autojen rassaaminen sitä paitsi on “likaista” ja tyttöjä ohjataan jo pienestä pitäen olemaan ei-likaisia, esteettisiä, kauniita. Tyttöjä ohjataan kiinnittämään huomiota kauneuteensa. Tähän naiselliseksi olennoksi ohjaamiseen sisältyy kuitenkin koukku: kauneudesta huolehtimista ei pidetä kovinkaan tarpeellisena ja tärkeänä ominaisuutena. Naisia ohjataan sellaiseen suuntaan jota pidetään turhamaisena - tai ei ainakaan yhtä tärkeänä kuin miehille varattuja teknisiä aloja. Poikia ohjataan aloille joita arvostetaan enemmän, jotka siis ovat arvostamisen hierarkkiassa ylempänä. Tekninen osaaminen on tärkeämpää kuin esteettinen ja kosmeettinen osaaminen. Esim. kodin perusrakenteiden ja sähkölaitteiden kunnossapito katsotaan tärkeämmäksi kuin vaikkapa verhojen tai tekstiileiden kauneus ja muodinmukaisuus.
Joku voi sanoa - ja usein sanookin - että “minun poikani oli kiinnostunut jo 1-vuotiaana surisevista sähkölaitteista ja autoista. Kyllä pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä!”. Nämä tarinat ovat varmastikin totta. Mutta myös ne lukuisat toisetkin tarinat ovat totta, ne joita ei kerrota suureen ääneen, eli että jos joku poika on kiinnostunut vaikkapa virkkaamisesta tai itsensä kaunistamisesta, hän saa osakseen halveksuntaa.