Entäs ne maskuliiniset… Blogi osa 12
Syy 27. 2009 7115av
Entäs ne maskuliiniset…
Aikaisemmin mainittu persoonan käsite sex tarkoittaa biologista sukupuoltamme. Siis sitä olemmeko miehiä vai naisia. Sitä, mitä on jalkojen välissä, hormoonitoimintaa , fyysisiä ominaisuuksia, luustoa ja lihaksistoa. Tosin tämä fyysinenkään rakenne ei ole itsestään selvä. On paljon pieniluisia ja -kokoisia miehiä (minä olen) sekä suurikokoisia ja romuluisia naisia. Kaikki muut puolemme ja taipumuksemme kuuluu mainitun genderin piiriin. Sehän tarkoitti sosiaalista sukupuolta, joka on opittu elämän aikana.
Käsitteet maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat mietityttäneet minua jo vuosia. Nämä sanathan ovat latinaa ja tarkoittavat maskuliini miestä ja feminiini naista. Mutta se, että joku käyttäytyminen, toiminta, jopa joku ajattelun tai luonteenpiirre on maskuliinistä tai feminiinistä, mistä niiden sisältö on tullut, - kuka ne on määritellyt? Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Tämä jo kertoo myös sen, että maskuliinisiä ja feminiinisiä piirteitä ja niiden ilmenemismuotoja löytyy suloisessa sekamelskassa molemmissa sukupuolissa. Niin kuin myös sukuhormoonit testosterooni ja estrogeeni löytyvät molemmista. Näitä puhun ensi-sijaisesti maallikkona, mutta ovat kuitenkin ilmeisen tosia.
Määrittelyt ”minä olen…”(mies tai …nainen) ovat todella tiukasti kiinni kaikissa toimissamme. Ajatellaanpa vaikka isänpäivän lahjatarjontaa. Isälle on ostettava maskuliinisiä? lahjoja, sotakirja, poliittiset muistelmat tai miehekästä partavettä. Isälle voi myös hankkia jotain urheilullista tai jotain autoon liittyvää tai työkaluja tai… Kaikki muistuttavat miehille (näin tapahtuu myös naisille äitienpäivänä) isänpäivänä, millainen oikean miehen pitää olla. Amerikkalainen psykologi Herb Goldberg on sitä mieltä (v.1983) ,” että ne ominaisuudet, joita tavallisesti pidetään maskuliinisinä ja feminiinisinä, ovat vain psykologisia puolustusmekanismeja, - suojakeinoja – jotka vääristävät ja lamauttavat ihmisen tunteita, tarpeita ja tervettä kehitystä.” Tämän voisi yksinkertaistaa, Sanomalla tiukasti ”minä olen mies” se saattaa tarkoittaa, - en voi, ei ole sopivaa, ei voi, tehdä sitä tai tätä, sillä minähän olen mies! Joka kerta kun näin määrittelen itseni, pysyn ”miehisyyden koirankopissani” , tästä vielä myöhemmin lisää.
Viime vuosina maassamme on ollut hyvin edistyksellinen tilanne valtakunnan johtopaikoilla naisten sijoittumisen suhteen. Oli Suomen Pankin pääjohtaja ja puhemies, presidentti edelleen ja pienen hetken myös pääministeri naisia, mikä on ollut hyvin huomiota herättävä asia koko maailmankin mitassa. Silloin tällöin tiedotusvälineissä esiintyy ”hyvä veli” käsite. Ilkeät kielet jopa kuiskivat, että pääministerin ero (Anneli Jäätteenmäki) olisi ollut tämän hyvä veli porukan vastaisku. Niin tai näin, tällaisia miehisyyden linnakkeita on edelleenkin olemassa. Koko maailman kattavista enemmän tai vähemmän salaisista miesten yhteenliittymistä voi mainita vapaamuurarit, jota edelleenkin verhoaa suuri salaperäisyys. Myös Lions-clubit olivat vuoteen 1987 asti vain miehille tarkoitettuja. Mitä näissä vain miehille tarkoitetuissa järjestöissä puuhataan jää suurelle yleisölle pimentoon. Sama epämääräinen olo ja tunne jää myös erilaisista ”kammareista”, niin Eteläranta 10, kuin Hakaniementorillakin, mitä niissä tapahtuu. Mielestäni tällaiset porukat pitäisi kieltää tai avata molemmille sukupuolille ?! Samaa olen miettinyt myös, varsinkin tässä omassa kristillisessä reviirissämme, pidettävistä miesten ja naisten päivistä. Ne ovat hyvin kyseenalaisia tilaisuuksia, jos niiden sisältö tukee ja vahvistaa perinteistä roolijakoa ja miesten ja naisten vastakkainasettelua.
Maija-Liisa Friman voimayhtiö Vattenfallin entinen toimitusjohtaja sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa mm. näin:
”Sukupuolikiintiöt johtopaikoilla ovat turhia. On puhdasta pötyä väittää, että naiset tuovat toisenlaista ajattelutapaa hallintoon…” ja jatkaa ” ei ole sukupuolesta kiinni, miten asiat näkee ja millaisia päätöksiä tekee. Jos niin olisi, tämä maailma olisi aika yksinkertainen”.
Valta ilman sen ansaitsemista
Minä jakaisin vallan karkeasti kahteen osaan. Vallitsevin vallan muoto lienee se, joka perustuu asemaan ja jota alaisten on toteltava riippumatta siitä, onko käskyt perusteltuja tai oikeutettuja. Armeija on ehkä paras esimerkki. Perhe ja avioliitto on myös kuulunut tällaisen vallankäytön piiriin. Kaikkien perheitten osalta se ei enää päde, mutta paljon on perheitä, joissa aiemmin mainittu ”patriarkaalinen” valta on arkipäivää tänäänkin. Uudessa testamentissa piilee tämän asetelman keskeiset kohdat.
Paavalin kirje Efesolaisille 5: 22. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23. sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
Tämä teksti on hyvin selkeä. Tätä vastaan tällaisenaan ei juuri voi väitellä. Kun naisen osaa historiassa ja varsinkin puolisona arvioidaan, tässä on ne perustelut sille, että mies on voinut pitää vaimonsa ”kantapäänsä alla”, täysin riippumatta siitä miten hän on itse käyttäytynyt vaimoaan kohtaan. Tämä on tulkittu täysin vallaksi, joka ikään kuin on miehelle annettu asemansa mukaan ja ei edellytä mieheltä sinänsä mitään. Itse en voi käyttää vaimoni Liisan suhteen valtaa, joka perustuu vain siihen, että olen mies, hänen aviomiehensä. Tämä miehen valta on ulottunut koko perheeseen. Usein se, jolla on valta ja joka käyttää sitä, ei varsinaisesti tee mitään varsinaista työtä sen eteen. Löytyy paljon esim. parisuhdekirjallisuutta, joissa miehen tehtävä on johtaa, tehdä päätöksiä, kantaa vastuuta ja vain hän siihen kykenee?! Otetaan esim. kotityöt. Mikäli perheessä vallitsee perinteinen perhemalli kotityöt ei ole miesten töitä. Tiskaamalla astioita, hän enintään auttaa vaimoaan , tämän töissä. Tosimies-liikkeen edustaja sanoi juuri tästä. ”Kun sä tiskaat vaimon apuna, tai kun muuten haluat pitää pehmeämmän puolen esillä” tarkoittanee juuri sitä, että me miehet enintään autamme ja että sekin on vain poikkeus. Tähän liittyen en malta olla ottamatta esille asiaa, joka myös on mietityttänyt minua vuosia. Menestyvän miehen takana on aina nainen. Tämä kunnioittavan oloinen lausahdus vaivaa minua. Tarkoittaako se sitä, että menestyvä mies tarvitsee taakseen naisen, joka ”huoltaa” hänet, jotta tämä voisi luoda omaa uraa ja menestyä? En osaa sanoa tätäkö vai mitä ko. sanonta tarkoittaa, mutta mikäli se tarkoittaa sitä, että tämänkaltainen huoltaminen ja ehkä jopa uhrautuminen on naisen tehtävä, sitä en hyväksy. Mielestäni asenne on kumpaakin sukupuolta loukkaava.
Jatkan aihetta nimellä “Mikä pää?” viimeistään 12.9.09
Siunausta sinulle!
Arto Virén
Ps. Kuva yllä on Muuratsalon saaresta, joka on syntymäpaikkani. Silloin se kuului Säynätsalon, kolmesta saaresta, muodostuvaan kuntaan. Nykyisin Säynätsalo on osa Jyväskylän kaupunkia.
Tekstiin näyttää tulevan ihmeellinen muutos kesken kaiken. En saa niitä pois, mutta toivon etteivät ne estä sinua tätä lukemasta
Hei Arto,
Kiitos kirjoituksestasi! Puhut viisaasti!
Ihmisten luokittelu sukupuolen, etnisen taustan, yhteiskuntaluokan yms. seikkojen perusteella - ja varsinkin siten että ihmisen persoonallisten taipumusten ja kykyjen katsotaan korreloivan hänen sukupuolensa, etnisen taustansa jne. kanssa - on syrjintää. Voidaan ajatella että tällaiset luokittelut ovat erityisen syrjiviä niille, jotka luokitellaan sellaisten ryhmien jäseniksi, joiden kykyihin tai taipumuksiin ei katsota kuuluvan johtajana tai auktoriteettina olo. Johtajuuteen ja auktoriteettina olemiseen liitetään tyypillisesti sellaisia asioita kuin rationaalisuus, analyyttinen harkinta ja järki. Jos ihmistä ei nähdä järki-olentona - tai jos hänet nähdään vähemmän järki-olentona kuin jotkin muut ryhmät - hänet alennetaan tietynlaiseen alaikäisyyteen ja tätä kautta “holhoukseen” suhteessa aikuisemmiksi katsottuhin ryhmiin. Tällaisia “ei-rationaalisiksi” katsottuja ryhmiä ovat perinteisesti olleet paitsi lapset ja naiset, myös yleensä alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset sekä tietyt etniset ryhmät (yleensä afrikkalaiset).
Katsoin eilen (30.9.) puoli yhdeksän uutisia. Siellä kerrottiin että yhä useampi mies - mukaan lukien nuoret miehet - käyttävät erektiolääke viagraa. Myös yhä useampi sellaisinen mies, jolla ei ole varsinaisia erektio-ongelmia, käyttävät viagraa. Uutisten mukaan tämä kertoo miesten epävarmuudesta ja seksuaalisista suorituspaineista. Miehillä on paine olla kestävä ja pystyvä tosimies. Uutisten mukaan miehet ottavat enenevästi paineita mm. pornosta. Pornossa miehillä ei ole erektio-ongelmia ja seksiä harrastetaan mitä mielikuvituksemmisimmilla tavoilla. Uutisten mukaan pornoa katselevat yhä useammat ihmiset ja se asettaa suorituspaineita sekä miehille että naisille. Siinä missä miesten paineena on olla aina valmis ja pystyvä, naisten paineena on olla tarpeeksi haluttavan näköinen sekä suostuvainen ja antautuvainen. Uutisten haastattelemat seksuaaliterapeutit kertoivat että naiset tulevat pornosta paineita ottaneina kysymään vastaanotolle että “onko suostuttava kaikkeen mitä poikaystävä/ mies ehdottaa?”
Tunnustukselliset kristityt tyypillisesti tuomitsevat pornon. Mutta asettaako kristillinen ihmiskuva, toisaalta, miehille ja naisille seksuaalisia paineita, jotka joissain suhteissa muistuttavat pornon mies-ja naistyypityksiä? On hyvä muistaa että tuntemamme porno on syntynyt historiallisesti kristillisen ihmiskuvan hallitsemassa maailmassa ja on mielestäni perusteltua olettaa että se on sisällyttänyt itseensä piirteitä kristillisestä seksuaalisuuskäsityksestä. Perinteisen kristillisen seksuaalikäsityksen mukaan nimenomaan miehet ovat seksuaalisesti aktiivisia. Naiset - ainakaan ns. kunnialliset naiset - eivät ole juurikaan seksuaalisesti halukkaita; heidän osanaan on kuitenkin olla viehättävän näköisiä ja tyydyttää miestensä seksuaaliset tarpeet. Ennen vanhaan kristittyjä naisia opastettiin “aviollisista velvollisuuksista”; nykyään avioliittokursseilla puhutaan “miesten suhdetarpeiden täyttämisestä”. Kristillisten avioliitto-oppaiden mukaan miesten seksuaalisiin tarpeisiin kuuluu paitsi “viehättävä ja puoleensa vetävä vaimo” myös vaimo joka antautuu seksiin myös silloin kun ei sitä itse halua.
Kristillinen seksuaalisuuskäsitys saattaa tuottaa paineita miehille ja naisille jotka muistuttavat pornon tuottamia paineita. Viagraa ostavien joukossa saattaa siis olla paitsi pornosta myös perinteisestä kristillisestä ihmiskuvasta paineita ottavia miehiä. Samoin kauneusleikkauksiin hakeutuvissa naisissa saattaa hyvinkin olla vakaumuksellisia kristittyjä naisia. Ainakin HNMKY:n vuonna 2008 poisvedetyissä avioliittokirjoissa ehdotettiin kauneusleikkauksien harkitsemista aviovaimoille, esim. sellaisissa tilanteissa, joissa laihdutuskuuri ei ole onnistunut.