Osa 6

Tässä osassa tuon esille asioita, jotka voivat nostaa myös ”karvat pystyyn” moneltakin. Enkä voi varmasti sanoa asioiden olevan juuri kuten kirjoitan. Varsinkin kromosomeja koskeva kohta on maallikkona tulkittu asia, minua viisaampien kirjoituksista.

Ensin olemme tyttöjä?!

Menneisyydessä, eikä kovin kaukanakaan, kantautui julkisuuteen tieto, että meidän ihmisten alkukoti sijaitsee jossakin Afrikan sisäosissa. Samassa yhteydessä jäljitettiin alkuihminen, - löytyi kantaäiti, joka Eevaksi ”ristittiin”. Tämän jäljille pystyttiin pääsemään ainoastaan esi-äitien ja näiden naispuolisten jälkeläisten kautta. Siis nainen kantaa soluissaan tuhansien vuosien historiaa. Miehen kautta tämä jäljittäminen ei onnistu.

Länsimaisissa kulttuureissa on silloin tällöin esiintynyt naisia, joita voitaisiin kutsua ”matriarkaksi” (kreikkaa ja latinaa,) joka tarkoittaa ”perhettä tai sukuryhmää johtava iäkäs äiti”. Mm. Hella Vuolijoen Niskavuoren naisista tällaisia taitaa löytyä. ”Matriarkaatti” tarkoittaa ”äidinvalta, ja eräiden luonnonkansojen tapaa laskea sukulaisuus yksinomaan äidin puolelta. (Vastakohta: patriarkaatti) Olisikohan tämä luonnonkansojen tapa laskea sukua äidistä taakse ja eteenpäin ikään kuin ”luonnonmukaisempi”, en tiedä, mutta sitä itse kukin pohtikaamme. Mutta perinteisen mies-naisasetelman kannattaja jo kyllä nyt huutaa. ”Eihän sen nyt näin pitänyt olla, että nainen muka olisi se ns. alkuihminen”. Mutta tämä lienee niin vakuuttavasti todistettu, että siihen ei meillä miehillä ole nokan koputtamista. Siis naisen kautta voidaan päästä syntymäkotiimme, koska vain heidän kauttaan siirtyvät tietyt tekijät sukupolvelta toiselle. Tämä tieto voi asettaa kysymyksiä miehille, jotka ovat perustaneet oman asemansa miehenä ja ”vaimon päänä”, perinteisen asetelman varaan.

Itse katson olevani elävässä uskossa oleva ihminen, mutta Raamatun pitämisenä sanatarkkana ihmisen biologian ja historian oppikirjana, minä en siihen pysty. Tästä syystä en myöskään löydä mitään perusteita miehen paremmuudelle, ylemmyydelle, vallalle yms. Raamattu, jota pidän kristityn ihmisen keskeisenä kirjana, on joutunut antamaan arvovaltansa vuosisatoja kestäneelle miehen vallankäytölle ja seurauksena naisten kärsimys ja sorto, joka jatkuu monessa maassa edelleenkin. Mitä fundamentalistisempiä uskovat ovat, sitä huonompi naisen asema on. Islamilaisissa maissa tämä tilanne on ehkä vaikein. Myös meillä löytyy hyvin tiukkoja suuntauksia tässä kysymyksessä. On syntynyt ns. ”tosimies” liikehdintää nimenomaan kristittyjen miesten joukossa. Ikään kuin juoksuhautoja kaivettaisiin ja asemiin hakeuduttaisiin. Mikä tämän liikehdinnän tavoite on, sitä en tiedä, mutta olisin sitä mieltä, ettei kehitystä tässäkään suhteessa voi kääntää takaperin.

Edellä mainittua ”esiäidin” ajatusta vahvistaa vielä se, että olemme ensin tyttöjä. Tiukimmin perinteisestä miehisyydestä kiinni pitävän mielestä tällaista ei varmaan saisi edes sanoa, - olemme ensin tyttöjä. Kromosomit jotka kertovat sukupuolesta ovat naisella X ja miehellä Y. Ihmisen sikiö on aina n. 6 viikon ikäiseksi aina kromosomia X ja sen jälkeen vasta määräytyy tuleeko siitä poika XY, vai tyttö XX. Tässä vaiheessa alkaa kehittyä pojan ”vehkeet”. Tuntuu häijyltä tulkita maallikkona tällaisia asioita, mutta teen sen kuitenkin ottamatta sen kummempaa vastuuta tästä ajatuksesta. Kromosomeista voisi päätellä, että kromosomi X on ihmisen peruskromosomi, - ihmisen alku. Kuuden viikon ikäisenä selviää säilyykö tämä sikiö ”ihmisenä”, vai tuleeko siitä mies. Nyt varmaan olen joidenkin miesten silmissä jo leimautunut sukupuoleni petturiksi. Itse en koe petturuutta. Paremminkin haluaisin mahdollisimman monen miehen pääsevän irti stereotyyppisistä rooleista, jotka on jopa merkitty Jumalan ”piikkiin” luotuina rooleina. Näiden seurauksena on syntynyt nämä tuhannet kahlitsevat normit, mitä meidän miesten ei ole sopivaa tehdä tai mitä emme missään tapauksessa saa tehdä, jos aiomme olla kuin mies! Näiden merkityksen pohtiminen avaa monia asioita miehen elämään.

Onko ”se” tyttö vai poika?

Tähän kysymykseen sisältyy varmasti enemmän kuin vain uteliaisuutta oman tai ystävän lapsen sukupuolen selvittämiseksi. Syynä on varmasti muutakin kuin se, että osaamme hankkia oikeanvärisiä vauvanvaatteita. Yleisesti ottaen meidän ihmisten on, voidaksemme kokea turvallisuutta, saatava määriteltyä ympärillämme olevat ihmiset, tilanteet, tapahtumat, oman itsemme jne. Tämä on tärkeää, jotta voisimme suhtautua ”oikein” ihmiseen/siin ja tilanteisiin. Esim. vaikka emme koskaan kohtaisi jotakin ihmistä kasvoista kasvoihin, mutta tiedämme hänen olevan jotakin rotua, puoluetta, kansallisuutta ym. niin ”tiedämme” myös minkälainen hän on. ” Ai jaa, hän on mustalainen, kyllähän sen tietää…” , tai kommunisti, ” no kaikkihan ne…” . ” Oliko se mies vai nainen, ai nainen, sen nyt arvaa…”

Vähän liioitellen sanoen, kysymyksellä, ”onko se tyttö vai poika” alkaa tämän ihmislapsen ajaminen sukupuolensa mukaiseen muottiin. Mitä tiukemmat näkemykset rooleista vanhemmilla ja muilla kasvattajilla on, sitä ahtaampi tästä muotista tulee. Ei liene aivan tuulesta temmattuja jutut isästä, joka jo häkkisängyn alle ostaa pojalle jääkiekkovarusteet. Vanhempi Hannu veljeni , jota pikkupoikana ihailin kovasti, harrasti mäenlaskua. Olisi saattanut siinä menestyäkin, mutta eräässä kilpailussa hän katkaisi jalkansa ja ura päättyi siihen. Aivan ilmeisesti hän olisi halunnut pärjätä ko. lajissa. Tämä vahvistui myöhemmin kun Hannu perusti perheen ja sai kolme poikaa, joista vanhemman harrastukseksi tuli, kuinka ollakaan, - mäenlasku. En ole aivan varma, että poika olisi itse sitä valinnut, mutta lajista tuli hänen harrastuksensa. Helsingin Herttoniemen mäessä pojan ”valmennus” alkoikin ja aika hyvin poika hyppäsikin. Mutta mäkien piti suurentua ja aivan selvästi pojan rohkeus alkoi pettää. Mutta hän pelkäsi? ja hyppäsi, kunnes se oli pojalle liikaa ja harrastus päättyi. Ehkä isäkin huomasi, ettei poika voi tehdä sitä huippu-urheilijan uraa, joka häneltä itseltään ei edennyt alkua pitemmälle, jalan katkettua. Asiasta ei ilmeisesti kovin paljon puhuttu, mutta itselleni jäi sellainen käsitys, että vanhimman pojan arvostus isänsä silmissä laski huomattavasti

Kun ”se” on poika pitää häntä myös alkaa ohjata ja kasvattaa kuten pojille on tyypillistä. Tässä kohtaa haluaisin kysyä mikä sellaista on, ja onko yleispätevä ”poika” olemassa? Tietenkään tällaista ei ole, mutta jo pikkupoikia kasvatetaan kuin sellainen olisi tai oikeammin heille otetaan malliksi, mitä mies tekee, tai jopa iso mies tekee/ei tee… Eräs terästeollisuuden piirissä työskentelevä insinööri-tuttavani sanoi kerran: ”että hänen mielestään miehet keskenään on enemmän erilaisia, kuin miehet ja naiset”. Vuosien myötä olen kallistunut ajattelemaan samoin. Pojan varttuessa riippuu paljon vanhemmista ja muista kasvattajista, minkälaista miestä hänestä odotetaan. Siis odotetaan! Näyttää siltä, että pojat ja tytö ajetaan jo pikkulapsina eri leireihin. On poikien (miesten) maailma ja tyttöjen leikit (naisten), jotka ovat erillisiä, eivät sisäkkäisiä.  Seuraava osa  n. 17.8. “Joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Ps. Kuvassa olevassa mäessä veljeni katkaisi jalkansa eräässä kilpailussa   -40 luvun lopulla.

Mikkeli 9.8.-09

Arto Virén