Avioparityössä opittua. Blogi osa 17
Jou 5. 2009 7115av
Yllättävän moni tuttu ihminen, tavatessamme, on kertonut lukevansa näitä tekstejä. Kiitos mielenkiinnostasi! Toivottavasti myös ystävä- ja tuttavajoukon ulkopuolisetkin ovat löytäneet blogiosoitteeni.
Muutamassa seuraavassa osassa aioin käsitellä teemaa avioparityössä saamani kokemusten perusteella. Toimimmehan vaimoni Liisan kanssa Kansan Raamattuseuran Samassa Veneessä-avioparityön parissa jo vuodesta 1986 alkaen. Itseasiassa tämä työ, ja sen myötä pikkuhiljaa muotoutunut ihmiskäsitys, on aikaansaanut näiden tekstien syntymisen. Toivon, että sinä”sinkku” lukijani haluat myös nämä jaksot seurata!?
Avioparityössä avioliitosta, miehestä ja naisesta opittua!
Muutama vuosi sitten, eräässä avioparityötä tekevien pariskuntien viriketilaisuudessa oli yksi ryhmätilanne miehille ja naisille erikseen. Kyseisen ryhmän vetäjänä toiminut mies teki aluksi kaikille kysymyksen joka sisältö noin suurinpiirtein oli, ”miten itsekukin olemme kokeneet sen, että olemme miehiä”. Kaikki meni vähän hiljaisiksi. Minä rohkenin avata suuni ja sanoin; en ole vuosiin ajatellut koko asiaa ja koen etten ole aikoihin tehnyt tai jättänyt tekemättä yhtään mitään sen vuoksi, että olen mies. Hämmästyttävää oli se, että myös muutama muu mies oli samaa mieltä, koska ensin ajattelin poikkeavani joukosta näillä ajatuksilla. Tosin olimme kaikki näin kokeneet jo yli 45-50 vuotiaita. On vapauttavaa saada tehdä mitä tahansa. On vapauttavaa saada vain tehdä, eikä ensin tarvitse miettiä onko tämä miehelle sopivaa vai ei.
Seuraavilla parisuhteen malleilla voimme tarkastella yksinkertaisilla esimerkeillä kuinka huomattavat vaikutukset avioliittoon puolisoiden tasa-arvolla on. Kuten huomaatte, tämä ei pelkästään vaikuta tähän tasa-arvo suhteeseen, vaan tuo myös näkyviin sen miten perheessä ratkaistaan asioita – myös ristiriitoja. Koska paluuta esimerkissä olevaan patriarkaaliseen malliin ei todella taida olla, niin tärkeä seikka meille ihmisille, myös miehille on se, miten tulemme toimeen ihmisten kanssa, ennen kaikkea avioliitossa ja perheessä.
Ristiriidat poissulkeva malli
. Isä ratkaisee muut alistuvat. (piirroksen kuvat samassa järjestyksessä)
-
Miehen ja naisen tehtävät tarkkaan määritelty ja alueet erilliset
-
Sisältää mahdollisuuden manipulaatioon. Mies on kohteliaisuus-korokkeella, kuitenkin vaimo ja lapset ”miehen päätä kääntää”
Seuraus tästä voi olla, että naiset suuntaavat miehiinsä kohtuuttomat turvallisuuden ja aloitteellisuuden vaatimukset.
Ristiriidat välttävä malli.
-
Tämä ei ole alistussuhde, vaan naisellakin on oikeus työhön ja koulutukseen. Oikeudet ja velvollisuudet on tasattu.
-
Tämä malli ei sisällä kykyä sovitteluun, vaan ristiriidat pyritään välttämään, niin niiden tiedostaminen, kuin kohtaaminenkin.
Omat pettymyksen ja harmin tunteet puretaan sanomalla toisesta kielteisiä asioita. Tämä voi johtaa vieraantumiseen. Omista toiveista ja tunteista vaietaan. Tämä heijastuu myös lapsiin
Ristiriidat kohtaava malli.
-
Ristiriitaa ei oteta erottavana, vaan yhdistävänä asiana.
-
Opitaan/opetellaan tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteita ja tarpeita ja kuulemaan toista. Kuviteltujen toisen toiveiden tilalle tulee tietoa siitä, mitä toinen todella tahtoo ja miten hän asiat kokee.
( Ristiriitojen kohtaamisen taito on toimivan avioliiton avain.)
Tämä viimeinen kohta on vailla ennakkoasenteita oleva näkemys, millainen toimiva avioliiton malli voi olla. Tässä todetaan selvin sanoin mm. Opitaan ja opetellaan tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita. Tämä tarkoittaa kumpaakin puolisoa.
Seuraava osa vielä ennen joulu 21.12. mennessä, aiheena “Vähän tunteista”
Siunattua adventin aikaa!
Arto 
Kiitos taas blogista Arto!
Niin, millä tavalla meidän pitäisi ohjautua (tekemisissämme ja tekemättä jättämisissämme) siitä käsin olemmeko me miehiä tai naisia? Pitäisikö jatkuvati ajatella että “sopiiko tämän asian tekeminen minulle, koska olen mies/nainen?”; tai, “pitäisikö minun sanoa tämä asia, tai ilmaista itseäni näin, koska olen mies/nainen?”. Tällainen ajattelutapa on tavallista, kuten Artokin sanoi, nuorille ihmisille, jotka ovat epävarmoja oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Omaa mieheyttä tai naiseutta on silloin tarpeen “rakentaa” jostain sukupuoli-ideologiasta/ajattelutavasta käsin.
Meillähän on erilaisia identiteettejä. Identiteetit eivät koskaan ole täysin yksilöllisiä. Ne kytkeytyvät esimerkiksi niihin stereotypioihin ja luokitteluihin joita ihmisen ympäristössä (ja niissä ryhmissä joihin ihminen on sitoutunut) esiintyy koskien mm. kansallisuutta, yhteiskuntaluokkia, etnisiä yms. luokkia jne. Meillä voi olla sukupuoli-identiteetin lisäksi vahvoja kansallisia tai heimoidentiteettejä, yhteiskuntaluokkaidentiteettejä jne. Voimme olla esimerkiksi vahvasti suomalaisia, karjalaisia, eurooppalaisia, työväenluokka/keskiluokka/yläluokka-taustaisia jne. Meillä voi olla myös muita identiteettejä, jotka voivat olla usein meihin ulkoapäin liimattuja, esim. vanhempiemme tai muiden auktoriteettien toimesta. Voimme olla esim. kilttejä tyttöjä/urheilumiehiä/nörttejä/nynnyjä/älykköjä/huumorimiehiä/introverttejä/lukutoukkia/käytännöllisiä tyyppejä/epävarmoja/vahvoja jne.jne. Se kuva mikä meillä on itsestämme, kyvyistämme ja ominaisuuksistamme (se mitä me olemme itsellemme) voi rajoittaa elämäämme ja valintojamme huomattavasti, ja myös vapauttaa. Meilä voi olla myös hyvin vahvoja uskonnllisia identiteettejä. En halua käydä sanomaan ovatko vahvat uskonnolliset identiteetit oikeita vai vääriä. On kuitenkin hyvä välillä tarkkailla sitä miten me ohjaudumme, arvioimme, tuomitsemme omaa ja muiden käytöstä siitä käsin mikä on “kristillistä” ja mikä ei. Joskus voi olla hyvä ajatella asioita siitä käsin ovatko ne oikeudenmukaisia ja hyviä ja toteutuuko niissä lähimmäisen rakkaus - mieluummin kuin arvioida niitä siitä käsin ovatko ne vaikkapa “kristillisen perinteen mukaisia”.
Myös Jeesus arvosteli välillä sitä että ihmiset ohjautuivat isien perinnetavoista eivätkä lähimmäisenrakkaudesta käsin.
Niin, mutta takaisin siihen aiheeseen miten me ohjaudumme itse itsellemme omaksumistamme identiteeteistä käsin. Melkein jokainen meistä tietää miten vahvasti meihin voi vaikuttaa - ikäänkuin itseään toteuttavan profetian tavoin - jos joku elämämme auktoriteetti (vanhempi, opettaja, arvostamamme asiantuntija, kaveriporukka) alkaa pitää meitä tai kutsua ja kuvailla meitä jollain tietyllä tavalla, esim. “epävarmaksi” tai “persoonalliseksi” tyypiksi. Voi hyvinkin käydä niin että nielemme purematta meistä esitetyn arvion ja ohjaudumme tekemisissämme sen mukaan. Me uskomme mitä arvostamamme tahot meistä sanovat. Alamme käyttäytyä meistä esitettyjen kuvailujen mukaan.
Esimerkiksi vanhempien ja ylipäätään aikuisten kannattaa siis olla hyvin varovaisia ennenkuin he alkavat puhua lapsesta esim. seuraavasti: “tällä meidän Maijalla ei ole oikein lukupäätä - hän on enempi suuntautunut käytännöllisiin toimiin ja käsitöihin” tai ” mites tästä meidän Pekasta on tullut tällainen neiti, ei se ole kiinnostunut poikien jutuista ollenkaan, vielä 10-vuotiaanakin vaan leikki pörröisillä pehmoleluilla”.
Arton kuvio yllä - koskien parisuhdemalleja - pisti ajattelemaan sitä millä tavoin me ohjaudumme sukupuolistereotypioista käsin erilaisissa parisuhdemalleissa. Ensimmäisessä kuviossa sukupuolisuus on ilmeisestikin kaikessa läsnä. Olemme kaikissa toimissamme miehiä tai naisia ja kontrolloimme ja ohjaamme itseämme sen mukaan kumpaa sukupulta edustamme. Odotamme myös toisiltamme sukupuolen mukaista käytöstä. Suhtaudumme itseemme ja puolisoomme nimenomaan miehenä/naisena. Tulkitsemme ja arvioimme omaa ja toistemme käyttäytymistä mieheydestä/naiseudesta käsin. Odotamme ja edellytämme naiselta tietynlaista käytöstä ja mieheltä tietynlaista käytöstä. Voimme ajatella että “no, hän käyttäytyy noin,ja hän suhtautuu tähän asiaan noin sen takia että hän on mies/nainen”. Tuntuu että tässä mallissa asioista on vaikea puhua asioina - ainakaan miesten ja naisten toistensa kanssa. Maailma ja asiat ovat jakautuneet miehen ja naisen asioihin ja maailmoihin. Tämä malli ohjaa, näin luulen, puolisoita mieluumminkin “suhtautumaan” toisiinsa, arvioimaan toisiaan ja käsittelemään toisiaan - siitä käsin että he ovat miehiä/naisia - mieluummin kuin kohtaamaan toisensa aidosti persoonallisina yksilöinä ja ihmisinä. Sukupuolisuus toimii eräälaisena tulkinta-avaimena ja “käyttöohjeena” omaan puolisoon, ja myös itseen. Jos molemmat puolisot omaksuvat ja hyväksyvät taustalla olevan sukupuoli-ideologian, tällainen malli voi hyvinkin ns toimia esim. siten että ei ole riitoja ja että toimet jaetaan ja tehdään sukupuolen mukaan. Toisaalta tämä malli voi etäännyttää puolisoita toisistaan. Suhde on funktionaalinen - se toimii vähän samoin kuin kello- mutta siitä puuttuu kahden yksilön ja persoonan välinen läheisyys ja ymmärrys. Vaimo voi esim. ajatella että hän saa aidointa ymmärtämystä sellaiselta olennolta joka on samanlainen kuin hän itse (naisystävältä) mieluummin kuin mieheltään, joka ei esim voi ymmärtää vaikkapa tunteita jne sen takia että hän on mies.